Menneisyyden vanki

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin haluaisi muuttaa pysyvästi Pohjois- tai Keski-Englannin nummille istumaan ja katsomaan muuttuvaa maisemaa sekä kiertelemään pieniä ja hylättyjä kirkkomaita.

Tummakulmaisilla nummilla kiviaitoja laskiessaan ymmärtää jälleen kerran sen, miksi raivoisan tenhoavat Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani on todellakin kirjoitettu pienessä ja syrjäisessä kylässä, kaukana elämän sykkeestä, kuten moni virheellisesti ajattelisi.

Auringonlasku nummilla on huikean kaunis kokemus, varsinainen valon joutsenlaulu. Valo ja varjo hiipivät pitkin kumpuilevia ja teräviä kukkuloita verkkaisesti, kunnes äkkiä huomaa, että valo on kadonnut. Silloin tuntuu, että pikkuväki alkaisi nousta luolistaan, haltioiden karkelot alkaisivat usvassa ja pimeyden turvin nummi alkaisi elää omaa elämäänsä...

*

Sitä ajattelee, että vielä rahapulaisempanakin sitä tulisi toimeen, jos olisi vapaus ja maisema, jota katsellessaan rauhoittuu.

*

I like to watch things
like to watch things grow
and to take things slow

I like to take them in
with the starlight
and the moon on a cold night

Oh I'd like to see them stay

Like those days
when we must walk this world alone
As the purple sky turns grey
And the world grows cold

I like to watch them
like to watch them go
To where they are gone

I like to take them on
to take them all
And to make the small

Oh I'd like to see them stay

Like those days
when we must walk this world alone
As the purple sky turns grey
And the world grows cold

And the world grows like those days
when we must walk this world alone
As the purple sky turns grey
And the world grows cold

Lake of Tears: Last Purple Sky