Näillä mennään -vaate

Koko asuntoni lainehtii rätei ja lumpui. Niitä on viikattuna, taiteltuna, leviteltynä ja aseteltuna niin sohvalle, tuoleille kuin lattiallekin. Nyt voin sitten hypähdellä sulavasti kuin mursu niiden välissä.

Siivosin eilen epätoivoisesti vaatekaappiani, naulakkoa ja kenkähyllyjä. Inhokkipuuhaa aivan viimeisen päälle, vaikka vaatevarastoni ei huikea olekaan. Vanhassa talossa olevaa asuntoani ei ole oikein suunnitteltu asioiden säilyttämistä varten ja joskus 1980-luvulla rakennettu vaatesäilytys on malliesimerkki pieleen menneestä luomuksesta.

En ole mikään hamsteri, mutta toisinaan minun on vaikea luopua jostain vaatteistani. Okei, joukossa oli ihan helppoa settiä kuten ikivanhojen, vuotavien ja loppuun talsittujen talvikenkien toimittamista viimeiselle matkalleen, kirpparin ilmaisläjästä poimitun farkkuhameen pakkaamista kavereille kanssa -kassiin ja talvivaatteiden tunkemista kesäteloille.

Joskus jostain vaatteista on vaikea luopua. Olen onnistunut kehittämään hassun tunnesuhteen muutamaan kulahtaneeseen ketjuliikepaitaan, jotka ovat hyvää vauhtia reikiintymässä, kulumassa saumoistaan rikki ja muutenkin menettämässä värinsä&muotonsa. Paidat vain ovat olleen kovin mukavia päällä, kivannäköisiä ja monessa mukana jatkuvasti. Olen erittäin hyvä unohtumaan välillä pitkiksikin kausiksi samoihin vaatteisiin. Viime aikoina minulla ei myöskään ole ollut liiemmin rahaa tuhlattavaksi, joten näillä mennään -tyyli on jäänyt päälle helposti.

Uurastan vielä loppuviikon pienissä erissä vaatekaapin ja muiden tavaroiden säilytyksen parissa pienissä erissä. Sunnuntai-iltana sitten näen, parsinko Zaran halpispaitaa lampun valossa vai olenko myöntänyt tappioni ja laittanut sen lumppukasaan.