Niinpä...

"Ei sulla ole mitään oikeutta valittaa, sä olet nainen", sössötti keski-ikäinen miesällötys rinnoilleni taannoin baarissa. Olin pujotellut ystäväni kanssa kohti narikkaa, koska kyseinen baari oli pullollaan liikaa ottaneita keski-ikäisiä limaisia setiä, jotka sormus nimettömässä nipistelivät kaikkia noin naispuolisia.

Olimme päätyneet kyseiseen ravitsemusliikkeeseen, koska erään ystävämme piti tavata frendinsä siellä. Ikävää vain, että kellonajasta huolimatta (noin 20.30 perjantai-iltana) siellä oli jo lauma jotain liikaa ottaneita sovistiklubin valan tehneitä firmajuhlalaisia, jotka olivat juoneet itsensä omiksi irvikuvikseen ja nyt kiskoivat miehekkäästi housujaan ylöspäin ja liikehtivät reviiriään vartioivien kukkojen sulokkuudella eestaas.
Me kaksi metallineitosta olimme seisoskelleet oman seurueemme kanssa yhden viinilasillisen ajan, toivottaneet loppuporukalle hauskat illat ja päättäneet lähteä kotiin.

Olimme juuri suorittamassa poislähtöä, kun tämän miesällötyksen vähintään yhtä kammottava kaveri oli kommentoinut rintamustani ja taputellut kaverini takamusta. Olin sitten tourettemaisessa kiukussani töräyttänyt jotain siihen tyyliin, että jo nyt on saatana, kun nainen ei saa kulkea rauhassa törmäämättä käytöstaparajoitteisiin irstaisiin setiin. Että ei mikään ihme, että maailmanmeno on mitä on, kun tuollaiset päättävät niin taloudesta kuin sodistakin.

Olen viime aikoina kuljeskellut hyvin rajoitetussa baariympäristössä, mikä tarkoittaa ei-lihatiskimäisiä paikkoja ja paikkoja, joissa ei irstaita setiä ole. Oli siis jälleen kylmän suihkun tasoinen kokemus käyd nk. normipaikassa. Kun käy keikoilla, metelikapakoissa, kotibileissä ja rauhallisissa ruokaravintoloissa, ovat Sedulat ja muut samanlaiset paikat melkoinen kokemus. Ikävä sellainen. Niissä tosin tapaa myös naispuolisia irstaan sedän vastineita. Tasa-arvo ei ole hyve tässä mielessä.

Kohteliaan poken auttaessa takkia päälleni narikassa puhisin edelleen ja ystävälleni takkia auttanut poke ihmetteli neitien aikaista lähtöä. Ystäväni mutisi haluavansa pysyä poissa paikoista, joissa joku on käymässä kiinni repertuaariin ja kokee oikeudekseen tehdä mitä vain, koska on mies. Poke mutisi jotakin urpojen sisäjuottokauden huipentumasta. Me astelimme ulos, hurautimme ratikalla kalliolaisbaariin yhdelle ja sitten sipsuttelimme kotiin.

Aamulla heräsin puoli yhdeksältä kaverini viestiin: "Helvetti, sainpas tehtyä sen avoimen yliopiston esseen teholla valmiiksi. Vituttu niin saatanasti. Taisi mun kirja-analyysiesseestä* tulla turhan napalminen, mutta syystäkin..."

(*Yksi tämän vuoden kylmäävimmistä lukukokemuksista on todellakin amerikkalaisten toimittajien Nicholas Kristofin ja Sheryl Wudunnin teos Puolikas taivasta, jonka myös Johanna Korhonen mainitsee tämänpäiväisessä Hesarin kolumnissaan. Suurin osa palautetta antaneista kuuluu ilmeisesti samaan sarjaan kuin irstaat sedät baarissa.)