Nyöri

On pirun ärsyttävää huomata, mitä koko kevään sairastaminen on tehnyt mimmille.

Aiemmin olin tottunut, että vaikka fysiikka pettää, hengen voima on sen verran vahva, että pysyn pystyssä ja elämä rullaa eteenpäin ihan puhtaan itsepäisyyden voimalla. Kun on ollut pakko vetää alle kolmen tunnin yöunilla pari viikkoa, on siinä painettu hampaat irvessä. Sitä on vain tiennyt, että kaikesta selvitään.

Tarvittaessa tilanne on ollut myös se, että kun on joutunut henkisesti koville, on kroppa vaatinut liikuntaa. Sitten endorfiinikicksit ovat kiskoneet ylös kuopasta.

Syksy oli raskas. Töissä oli kaikenlaista mieltä askarruttavaa ja isoja ongelmia. Stressitaso oli maksimissa jo lokakuussa. Joulua kohti kontattiin kauhu sydämessä, mutta onneksi jaksettiin. Joulubreikki kerättiin voimia, urheiltiin ja rentouduttiin. Ajattelin, ettei kevät voisi olla pahempi. How wrooooooong I was...

Kevät alkoi kuumeella ja jatkui samaan tapaan. Kun sairastaa enemmän kuin ikinä elämässään, alkaa pohtia jo monenlaista. Normaalisti pahinkaan nuha ei nosta kuumetta, nyt kuume ponkaisi jatkuvasti ylös kunnes jäi "päälle" lähes kuukaudeksi. Normaalisti en syö koskaan lääkkeitä, nyt apteekit tulivat tutuiksi. Normaalisti jaksan elää varsin aktiivista elämää, nyt ihan perusasiat olivat ponnistuksia vaativia. Töissä oli pakko olla, sillä muuten työt olisivat jääneet tekemättä, siirtyneet muille - tai minun olisi ollut pakko tehdä ne kuitenkin, aikatauluista viis.

Väsyneen mielen ja kauhukunnossa olevan kropan lisäksi kulunut talvikausi on luonut melkoisen epävarmuuden. Sen lisäksi se on pakottanut pohtimaan oman jaksamisen rajoja ja muutakin suhtautumista elämään. Kun itse siunasin moneen otteeseen, että annoin ambivalentin kesäheilan feidaantua rauhassa elämästäni ja toivotin koko miessukupuolen hornaan, ovat monen ystäväni olleet sitä mieltä, että sen miessukupuolen olisi voinut noutaa hornasta jossain vaiheessa.

*

Olen koko päivän siivonnut vaatekaappia ja saanut melkoisia känkkiä kaikenlaisten releiden sopimattomuudesta. No, tätä liikuntavaihdetta jatkettaessa saadaan gimman entisenlaiseen - ja mieluummin parempaan - kuntoon jossain vaiheessa. Siihen asti täytyy vain kiristää ne korsetin narut helvetin tiukalle Tuskassa.