Paheiden lauantai

Oli ihanaa ulkoilla edes hetken pitkästä aikaa. Olimme ensin frendin luona kaveriporukalla, sitten istuimme Rocksissa hölisemässä paskaa. Harvinaisen rentouttavaa. Kun steppailin kotiin, katselin Tuhkimon kotiaikaista Kalliota rakastavasti. Kaikesta ei-niin-kivasti huolimatta minulle tulee aina hyvä olo, kun marssin kohti kotia kirkon jyhkeä torni vartijanani. Noin 12 tunnin yöunien jälkeen herättyäni päättelin, että olinkin pienen relaamisen tarpeessa. Ja skumppa tekee (melkein) aina hyvää!

Sain taas itseni kiinni paheelisesta käytöksestä.
Olen:
- (self-confessed) snobistinen metalliprinsessa (Slayeria, örinää, (melo)deathia, oikeaa goottitunnelmaa, synkkyyttä ja kivitalonkokoista kitarasoundia, kiitos - ei mitään tukkaheviä, gigeliä, tekojalkaisia kasaridinosauruksia tms.)
- kirjallisuuden/kulttuurin ystävä (museota ja kirjastot ovat pop)
- taide-elokuvien fani (Katja Kallion Kuutamolla-leffan määrittely aiheesta: mielestäni hyvässä leffassa madridilaiset taidekonservaattorit voivat ihan iisisti lähteä etsimään itseään andalusialaiseen pikkukylään...)
- huonojen käytöstapojen ykkösinhoaja (moukat voisi roudata jonnekin, mistä ne eivät pääse pois)
- hitaasti käveleviä dissaava (laivat seilaavat merellä, eivät keinahtele armadana kaduilla)

Suurimmat (salaiset) paheeni liittyvät musiikkiin, kirjallisuuteen, leffoihin ja televisio-ohjelmiin. Vaikka en koskaan kuuntelekaan iskelmää, lue Salkkari-kirjoja, katso suomalaisia tusinasarjoja, seuraa tositeeveetä tai harrasta räiskintäleffoja, tulee silti kaikenlaista noloa tehtyä.

Tämän päivän saldo:
- tukan heiluttaminen Freedom Callin tahdissa (siis jeesusperkele, mitä hirveää tukutukugigelischeissea - mutta silti vain daaaaaancing with tears on my eyes... Alentavaa...)
- Liv-kanavalta jonkin aivan aivottoman ohjelman seuraaminen (The Secret Life of a Soccer Mum saa kyllä kenet tahansa suomalaisen naisen äänestämään Jenkeissä demokraatteja, olemaan tarkka ehkäisyssä sekä olemaan vielä tarkempi sen kanssa, millaisen soviksen kanssa menee naimisiin...)
-Manowar-levyn tilaaminen kaverin pojalle (sen iskä sietää Manowarin, mutta ei Amon Amarthia. Sivistymätöntä. Tosin ostin pojalle Manowarin biksasetien seuraksi Immortalin Sons of Northern Darknessin... \,,/)
- lehtiroskiksesta löydetyn höttökiskaromskun lukeminen (mut se on ranskaks...)
- olen melkein suostunut menemään The Poodlesin keikalle schlager-fanikaverini kanssa, jos tulevat toukokuussa Pampaksen (siis ruåtsinkielisen Pohojanmaan) ulkopuolelle keikalle (Mitenhän mun pokka pitää? Pitää ainakin lainata kaverilta panosvyö ja kiskoa päälle Emperor-paita...)
- olen katsellut tänään suurella mielenkiinnolla vaaleanpunaista, pitkää, tyllitettyä harsohametta (se oli kyl siis niinku aika pähee...)
- suostuin juomaa lasillisen makeaa valkkaria kaverin luona (irvistellen, tosin...)
- en kajauttanut minua tytöksi kutsunutta nelikymppistä kaveria (koska se oli niin komea pitkätukka...)

*

Tämä nolouden kanssa kai pitää sitten elää. Lupaan, ettei tämä toistu...