Pelastava ritari

Sipsuttelin eilen ylipitkän työpäivän jälkeen totaalisen kuolleena bussipysäkiltä kotiin. En oikein tiennyt, olisiko pitänyt istua maahan ulvomaan väsymystään ja turhautumistaan, potkaista lähintä lyhtypylvästä vai painella Siwaan, ostaa kaksi pulloa siideriä, juoda ne kaupan portaalla yhtä aikaa kaiken kansan nähden ja vasta sitten ulvoa ja potkaista. Päätin kuitenkin ihan vain kävellä kotiin. Onneksi. Matkan varrella tapasin nimittäin Pelastavan Ritarin, joka pelasta edes hieman fiilistäni ja jonka flirttailua en kyennyt vastustamaan.

Ihastuimme jo ensi näkemältä. Ritari on tumma ja komea ja kirkassilmäinen sekä erinomaisen hyvätapainen. Pian olimmekin kovin tuttavallisissa väleissä. Ritari lyllersi suoraan luokseni, kallisti päätään ja vaati rapsuttamaan oikean korvan takaa ja palluttamaan vähän muutenkin.

Olen samaa mieltä Nemin kanssa siitä, että koiria pitäisi saada vuokrata rapsutettavaksi. Ikävä kyllä talossani ei asu ketään mummoa, jonka koiraa voisin joskus ulkoiluttaa rapsutuspalkalla.