Pidä kaveristasi huolta!

Helsinki muistuttaa entistä enemmän siperialaista pikkukaupunkia. Lunta sataa, kinosta kertyy, sähköjä katkeaa, viima heittää jäähileitä silmiin ja naama jäätyy. Tosin Siperiassa lumimassa ei muutu parin päivän sisällä loskaksi.

Pikkujoulukausi on viimeöisestä keskustan trafiikista päätellen alkanut riemukkaasti. Elttaantuneet festarijampat (siis, anteeksi rokkistarat) leuhahtelivat eestaas keskustassa, kun astelin kaverin kanssa Baseen. Suurin osa otti tuntumaa Manskuun ihan konkreettisestikin. Kuluneet bootsit antavat tanakat lennot, mutta onneksi bisse pysyy suorassa.

Base ei pettänyt tälläkään kertaa, pikkujoulutoimitusjohtajat pysyivät poissa ja joulu oli lohdullisen kaukana, vaikka glögi tekikin kauppansa. Lievää huvitusta seurueellemme aiheutui vajaapukeisista pikkugimmoista, joita seuralaiseni arvioi noin 16-vuotiaiksi. Vielä suurempaa huvia oli kaukaa tarkkailla lähipöytien miesten ilmeitä, katseita, "salakatseita", vilkaisuja, paikanvaihtoja ja muuta touhotusta näiden vuoksi.

Olimme saada sydärin Basesta poistuessamme, sillä Yrjönkadulta Kalevankadulle livahtaessamme olimme onnistuneet missaamaan suomalaiskansallisen ravintola Villi Wäinön kammottavan etufasadin. Kun nyt aamulla netistä tsekkasin, että onko kyseessä Rymy-Eetun, Zetorin ja Amarillon kaltainen junttirysä, pohdin kyllä syvästi, että karkottaako tyylitön julkisivu potentiaalisia asiakkaita. Se ei ainakaan sovi Kalevankadun henkeen kovinkaan hyvin - eikä varsinkaan ulkoasultaan siihen taloon, jonka alakerrassa se on.

*

Pikkujouluaikaan radalla on monenlaista jengiä:
- perheenäidit, jotka eivät juuri muuten ulkoile ja dokaile
- perheenisät, jotka kerrankin päästetään ulos dokaamaan
- eroa harkitsevat perheelliset, jotka piilottavat sormuksen
- työpaikkamuhinoijat
- normaalistikin ulkoilevat, jotka dokaavat nyt kovempaa tahtia
- ne, joiden ulkoiluun, dokaamiseen tai käytökseen aika ei vaikuta mitenkään
- bilettäjät, joille booli on tehnyt tepposensa
- jengi, joka yrittää hyötyä toisten humalatilasta

Kiitos viimeksi mainitun jengin, oli yksi kaverini saada viime yönä pataansa. Neiti oli tanssimassa kaveriensa kanssa vakkariyökerhossaan, joka oli hyvin täynnä hyvin humalaisia ihmisiä, erityisesti todella huonossa hapessa olevia naisia. Solidaarisena siskona hän oli ensin käynyt sanomassa yökerhon henkilökunnalle, että nyt on kyllä paikalla sellaista jengiä, joka ei pysty pitämään huolta itsestään. Hän kun ei pystynyt katselemaan miehiä, jotka kourivat näitä naisia niin rinnoista kuin haaroistakin. Oven ulkopuolella hän oli sitten katsellut, kun maailmasta mitään tietämätön nainen oli vähällä lähteä epäilyttävänoloisen miehen mukaan. Neiti kavereineen oli mennyt haastattelemaan kaksikkoa, jolloin mies oli ollut käydä päälle. Nainen oli toennut sen verran, että oli ilmaissut halunsa mennä kotiin. Yksin. Niinpä solidaariset siskokset pakkasivat tuntemattoman naisen kanssa samaan taksiin, kun tämä sattui asumaan lähes naapurissa. Taksissa nainen oli jo kiitellyt, että auttoivat. Taksikuskin avulla nainen oli kannettu kämppäänsä, jossa onneksi oli kämppis paikalla. Onnellinen loppu tällä stoorilla.

Itse sitä on kohtuullisen vainoharhainen kondiksensa kanssa, joten sitä katselee aina huolissaan muiden perään. Toinen nuorisopuolella duunissa olevan kaverini sanoaa ihan samaan tapaan, että hän ei kestä huonossa kunnossa toreilla ja turuilla tallaavia nuoria tyttöjä ja naisia. Jos maailma olisikin mukava paikka, näiden puolesta ei tarvitsisi olla huolissaan. Koska maailma on kaikkea muuta kuin mukava paikka, (seksuaalisen) väkivallan uhka vaanii.

Pikkujoulukausi on jotenkin irrationaalinen valon ja varjon liitto. Pinnalta kaikki on monelle kultaa, kimallusta, hauskuutta, iloa ja riehakkuutta. Todellisuus on mustaa, vähemmän kaunista, väkinäistä, hampaat irvessä etenevää ja todellisuuspakoista. Arki koittaa juhlan jälkeen, eikä se aina ole kaunis.

Parhaat pikkujoulut ovat koostuneet yhdessäolosta, hyvästä ruoasta, maistuvasta viinistä, juttelusta, ajanvietosta ja naurusta. Tänäkin vuonna työporukassa ensin etkottelemme kevyesti, sitten syömme maittavan illallisen ja lopuksi katsomme fiiliksemme mukaan, kutsuuko koti, pubi vai yökerho. Kaikki saanevat kannattajansa, ja joukkoon liittyy muitakin. Siinä porukassa on turvallista monessakin mielessä. Kaverista kun pidetään aina huolta.