Pseudolekuri

Perjantaipäivä meni kuumeesta, väsymyksestä ja pitkästä työpäivästä huolimatta oikein mukavasti. Sen päätteksi oli ihana istahtaa syömään hyvää ruokaa työkaverien kanssa. Yöllä tosin vitutti naapuripariskunnan bileet. On niin mukava kuunnella monenlaisia asioita, joita naapurissa tapahtuu, kun muodikkaasti(?) asuntonsa rempanneet tyypit ovat onnistuneet huonontamaan äänieristystä merkittävästi. En tiedä, onko seinästä poistettu eristeitä vai lattiamateriaali vaihdettu, mutta kuitenkin. Itse olen ottanut osan vahinkoa takaisin niistämällä ja yskimällä äänekkäästi nämä sairasvuodeaikana, jotta hekin ehkä tajuaisivat äänieristyksen huonouden. (Eivät ole tajunneet.)

Koko naapurikämpän keskustelut kuuluvat mukavalla kaiulla varustettuna naapuriin, ja parhaimmillaan äänekkääseen seksiin herää. Tällä kertaa mentiin hirveällä melulla Onnelaan. Keskustelun tasosta päätellen naapurissani asuvat 18-vuotiaat kohkaajapissis ja uhofruittari. Tai sitten ne möykät olivat heidän kaverinsa. Nice, anyway.

Itse heräsin aamulla tyytyväisenä, kunnes satuin tsekkaamaan itseäni peilistä. Koko kroppa oli nokkosihottuman peitossa. Vauhdilla nettiin ja epäilykselle tilaa: olen syönyt erittäin paljon allergisia sivuoireita aiheuttavia antibiootteja. Great. Sairaanhoitajaystävätär suositteli pikavisiittiä lääkäriin, koska kurkku voi mennä tukkoon.

*

Poistuin lekurista penisilliiniallergikoksi luokiteltuna, antihistamiinireseptillä varustettuna ja vieläkin enemmän täynnä raivoa työterveyslääkäriäni kohtaan kuin ennen. Vaikka menin lekuriin kuumeisena, en saanut sairaslomaa. Käskettiin vain syödä lääkekuurit loppuun. Oikeasti. Kun minulle lisäksi onnistuttiin määräämään lääke, joka sairaanhoitajaystäväni mukaan on yksi markkinoiden allergisoivimmista, olen aivan hiilenä.

Missähän vaiheessa saan olla terve? Takana kolme kuumeperiodia ja menossa neljäs, joka on kestänyt melkein kaksi viikkoa. Takana kaksi antibioottikuuria, joista toisen tuloksena olen nyt täydellisen kirjava ja kauhulla odotan, miten pahaksi ihottuma menee - kaiken lisäksi se on nostanut kuumetta.

Työkaverieni ehdotuksesta vien tämän viimeisimmän tapahtuman eteenpäin: lääkemääräysasiasta lääkäri kyllä selviää, sillä ei minulla pitänyt olla mitään allergioita; lääkekuurin ylipituuden hän pystynee myös selvittämään; mielenkiintoisin kysymys on, miksi kuumeinen ei saa sairaslomaa. Luultavasti selitetään, että en vaatinut sairaslomaaa. "Kuumeisenako minun pitää mennä töihin?" ei ilmeisesti riitä. Vastauksena oli syödä kuuri loppuun. Kauniin tuloksin, kuten olen saanut huomata.