raapsraaps ja valivali

Olipas taas päivä. Nyt on kamala väsy, vaarallisen tiivistä tuhinaa piisaa ja kädessä on mahtava hyttysenpurema. Perkele.

On se kumma, että sisälläkin vipeltää jotain öttiäisiä, joita ei näe eikä kuule. Aamuisin vain jännittää, että onko purema poskessa ja vai peiton alta pilkistäneen jalan jalkapöydässä. Tämä hemmetin hyttysshow alkoi salamana heinäkuun lopulla ja jatkuu edelleen pienen tauon jälkeen. Luulin jo saaneeni rauhan, mutta pitää selkeästi kaivaa taas kaikki myrkyt esille ja uskoa, että meidän talossa (tai ainakin mun kämpässä) majailee jotain hemmetin hornahyttysiä, jotka nousevat viemäri- tai ilmastointihaudoistaan aina vain uudestaan. En oikein usko, että ne iloisesti leijailevat kivikylässä viidenteen kerrokseen ulkokautta - ehkä pitäisi kuitenkin nukkua taas ikkuna kiinni. Ärsyttää, kun omiin tuuletusikkunoihin ei mallinsa vuosi saa verkkoja.

Eipä ole tällaista tullut ennen koettua, toivottavasti tästä vitsauksesta pääsee joskus eroon. Antihistamiinien syöminen kun alkaa pikku hiljaa kyrsiä. Täytyy kysyä naapureilta, että onko heillä samaa ongelmaa - tai sitten minä olen niin syötävän ihana, että kaikki hyttyset jonottavat meitsin ilmastointikanavassa tai viemärissä vuoroaan numerolappu raajassaan. Hyi hell...