Rätei ja lumpui...

Eilinen tyylipohdintani jatkui tänään töissä. Vertailimme kenkäalelöytöjämme (moni on viime aikoina löytänyt kivat työkengät noin kympillä), sukulaisten kaapeista pelastettuja kirjoja, oman vaatekaapin aarteita ja sunnuntaishoppailun yllätyksiä (moni oli löytänyt pitkään etsimänsä takin). Työporukkamme on varsin maltillisia kuluttajia, joten tiedot huokeista laatulöydöistä otetaan aina kiinnostuksella vastaan. Samaten hyvät ruokaohjeet, lasten lelut, erilaisten juhlien rekvisiitat, työvälineet, arjenhelpotusvinkit ja kaveriapu kierrätetään nopeasti ja tehokkaasti.

Työpaikkani ei ole mikään muotishow tai kalliiden vaatteiden esittelypaikka. Pukeutuminen on tarkoituksenmukaista ja aika yksinkertaista, mutta kuitenkin persoonallista. Itse olen omasta mielestäni aika tylsä työpukeutuja, mutta saan kuitenkin usein kehuja vaatteistani. Kengät ovat yleensä särmimmät, joten tänään sain palautetta sekä aikuisilta että lapsilta, kun laahustin "tylsissä" matalissa kengissä. Onneksi hametta sentään kehuttiin.

Nuorisopukeutumista on hauska seurata. Teinit ovat kovia analysoimaan ja huomioimaan toistensa (ja aikuistenkin) pukeutumista, ja erilaisten nuorisokulttuuriryhmien tutkiminen ja määritely on aina suosittua. Aiheesta käydään mojovia keskusteluja ja välillä melkein käsirysyä. Pissis on haukkumasanojen äiti, ja fruittari jakaa mielipiteet. Toisten mielestä taas liiallinen erikoisuudetavoittelu on "ihan ***un lol".

Suurin osa nuorista pukeutuu aika tavallisesti. Tavisainesta on suurin osa, mutta hiphop- ja rap-kansan määrä kasvaa koko ajan. Vahvasti meikattua, pinkeästi pukeutunutta pimustoa on jonkin verran, ja tässä porukassa tapellaan lissuudesta ja lissuttomuudesta verissä päin. Fruittarit - tai siis metroseksuaalit - ovat myös pojissa alati kasvava joukko iän karttuessa. Tukan sukiminen käy melkein työstä tässä porukassa, kuten hardrockareilla ja hevareillakin. Metallistien tukka taas makaa enimmäkseen silmillä tai kuulokkeiden peittona.

J-rockin kannattajia on myös melko paljon, ja osalla tästä porukasta homma on välillä todella huomiohakuista. Persoonallinen pukeutuminen on kivaa, mutta kasvomaalit arkipäivänä ja tepastelu polvisukissa ja minihameessa lumituiskussa (ilman sukkiksia, tietty) tai hengenvaarallisen korkeiden ja liukkaiden goth/sweet lolita -popojen käyttö ja niissä kaatuilu tuntuvat aika hurjalta. Siinä vaiheessa kun 13-vuotias kulkee ympäriinsä maskeerattuna väkivallan uhriksi (silmänympärys mustana, nenänympärys punamustana ja verivanat suupielissä), alkaa pohtia kodin suhtautumista harrasteisiin. Onkohan joku joutunut nykykoulussa tai -harrastuksissa tuollaisesta naamapesulle samaan tapaan kuin äidit ja isoäidit aikoinaan koulussa meikkaamisesta?

Sään viiletessä alkaa taas takkipaniikki. Vihaan välikauden takin ostamista, koska en ikinä löydä kohtuuhintaista kivaa rotsia. Siksi kuljenkin ikivanhoissa takeissa ja käytän paksua villatakkia kylmän torjujana - tai aloitan talvitakkikauden huivi kaulassa ja takki auki. Takkiostosten kanssa samaan inhokkisarjaan pääsevät alusvaatteet ja farkut...

Minun pitäisi siivota ja järjestää vaatekaappini. Samalla voisi viedä taas vaatteita korjattavaksi tai muodistettavaksi, kiikuttaa kengät suutariin, parsia hanskat ja sukat ja koota kasaan ne vaatteet, jotka voisi viedä kirpparille tai luovuttaa kavereille.

*

Nyt on kyllä pakko etsiä ne lapaset ja lähteä ulos lenkille. :)