Rokulipäivä

Tämä päivä ei ollut käynnistyä sitten millään. Kun kaaduin siivousurakkani jälkeen unille tuulettimen huristessa, nukuin kuin pieni sika aamukuuteen. Sitten käänsi kylkeä ja heräsin kahdeksalta. Käänsin kylkeä ja heräsin kymmeneltä. Laahasin itseni suihkun kautta aamulehden pariin ja huomasin sitten jossain vaiheessa työpaperien, netin, lehden, teemukillisten, laskunmaksun ja parin puhelin jälkeen kellon olevan kaksi. Siis mihin ne tunnit katosivat?

Sain itseni suuresti ponnistellen ulos ovesta ja kauppaan hakemaan syömistä. Tepsuttelin katkokävelyisen vanhuksen sulokkuudella kauppaan ja kirjastoon, majoituin sohvalle lappamaan murua rinnan alle ja päätin skipata salin tänään. Vaikka allini hytisevät aladobin sulokkuudella, en halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin puolinisena telonut itseni. Siksipä iskinkin caprit ja tennarit jalkaa ja lähdin kaverin luokse saunomaan. Päätin kävellä koko matkan, jotta saisin edes jotain liikuntaa.

Oli oikeasti mukava kävellä reipasta tahtia hieman keskustasta sivuun. Ilta oli kaunis, aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi ja pientä hikeä pukkasi. Puolimatkassa olin herännyt. Sipaisimme vielä kaverin kanssa pienen metsälenkin ja pian istuimmekin jo lauteilla. Saunan jälkeen maistuivat salaatti ja virolainen suklaa. Minun pitäisi oikeasti lopettaa suklaan syönti, rakastan Kalev-suklaata pikkuisen liikaa.

Nyt yritän saada yhtä pientä esseetä kasaan. Vaikeaa on. Kohta voisi taas mennä unille, jotta jaksaa huomenna niin pakastaa kuin liehuakin. :)