Sulka päässä

Katselin tänään Ofelian Second Hand Marketin ihania luomuksia, ihailin naisten upeita asuja, hiplasin kauniita koruja ja pohdin, pystyisinkö oikeasti pukeutumaan arjessani niin kuin haluaisin. (Yllättävä vastaus: En pysty...)

Ihailen naisellisesti pukeutuvia, särmiä naisia, jotka astelevat rohkeasti ja tyylikkäinä säässä kuin säässä. En tarkoita juurikaan näitä bisnesmuotinukkeja vaan vaihtoehtoisempaa tyylikansaa. (Tässä se pakollinen reipas ja yliampuva yleistys: Ne bisnesladyt kun ajavat housupuvussaan ja polkka heilumatta katumaasturillaan Espooseen; he eivät astele aamujen, päivien, iltojen ja öiden bulevardeja korot asfalttiin napsuen.)

*

Entisenä poikatyttönä uskaltauduin ns. naiselliseksi vasta pitkälti yli parikymppisenä ja kunnolla vasta kolmikymppisenä. Kun parikymppisenä kuljin aina farkuissa ja maihareissa, kuljen nyt useinmiten hameessa ja koroissa. En silti pysty pukeutumaan juuri niin kuin haluan, sillä taittaisin niskani työmatkallani moneen otteeseen heti siinä vaiheessa, kun sataa hieman enemmän vettä tai maa on jäässä. Lumisateen jäljiltä hangessa kahlataan polveen asti, joten kalastajasaappaat tarvittaisiin. Bussikuskien kaasujalan huomioon ottaen bussien käytävillä on myös pysyttävä pystyssä - ja niitä busseja odotellessa ehtii tula pirun kylmä, jos ei ole pukeutunut kuin naparetkelle/vesiputoustutkimusmatkalle. Silti uhmaan kohtaloa edes miedosti - ja haaveilen omasta autosta. Vaikka autoilija tarvitsee niin welluja kuin lapiotakin, kulkevat ne kuitenkin siellä autossa, niitä ei tarvitse survoa laukkuun. Töissä taas liikkuminen on niin nopeatempoista, että liukkailla ja märillä käytävillä on vetäistä lipat aina siinä vaiheessa, kun jalkaan osuvat ne jumalaiset piikkarit.

Pohdimme kerran kaveriporukalla naisellisuuden olemusta. On mielenkiintoista, miten poikkeavia käsityksiä samanikäisillä ja -taustaisilla ihmisillä voi olla erilaisista asioista. On hämmentävää, että naisellisuuteen kuuluu niin monen mielestä tietynpituinen ja -värinen hiuspehko. Entisenä poikatukkaisena protestoin aina voimakkaasti sitä, että niin monen naisenkin mielestä hiukset ovat naiselliset vasta, kun ne valuvat pitkälle selkään. Siksi onkin aina mukava todeta pressajuhlien "kisastudiossa" Marja Tiuran kohdalla, että onko tuo hiusmalli muka epänaisellinen. (Ei ole koskaan kenenkään mielestä...)

Skandinaavinen käsitys hiusten vaaleuden ylivertaisuudesta on myös hauska juttu - mielenkiintoista taas on se, että moni nainen ihailee pitkiä, punaisia hiuksia, mutta monien miesten mielestä ne eivät olekaan niin ihanat. Hyviä keskusteluja saadaan sivumennen sanoen kyllä samassa yhteydessä myös miesten hiuksista. Jakaantuminen menee melko suoraan siten, että suurin osa kannattaa "siistiä, hyvin leikattua, lyhyehköä" hiusmallia, kun taas pienempi osa liputtaa pitkien hiusten tai kaljun puolesta. (Tässä yhteydessä kannattaa yleensä kysäistä naisen musiikkimakua, se nimittäin on melkoisen suuressa osassa tässä vaiheessa...)

Naisellisen pukeutumisen puiminen on aina ollut mielenkiintoista touhua niin perusporukalla kuin metallijengissäkin. Testasin vahingossa pari vuotta sitten Tuska-lookini sekä vanhoilla opiskelukavereillani ja myöhemmin metallistituttujen porukassa. Opiskelukaverit olivat tipauttaa leukansa korsetti - pitkä hame - pörröpää - vahva meikki - viuhka - korot - kombosta, jossa sipsuttelin ravintolaan. Jälkeenpäin kuulin olleeni yliampuva, sillä tuollainen goottimetallistityyli oli osan mielestä naisellisuuden paradoksi ja pelottava - naisellisuuteenhan ei sitten kuulu minkäänlainen vaara, vai...? Tuska-porukan mielestä taas naisellista olivat niin minut helmani kuin kaverin maiharit ja Entombed-paita. Minä olisin kuulemma saanut olla vielä räyhempi. :D

Oma käsitykseni naisellisesta, kauniista, "sopivasta", "oikeanlaisesta", miehekkäästä ja tavoiteltavasta poikkeavat varsin paljon valtavirtakäsityksestä. En kuitenkaan voi jättää valtavirtakäsitystä huomiotta työni vuoksi, sillä minulta odotetaan tietynlaista ulkoasua.Olen myös toisaalta sitä mieltä, että perusetiketin noudattamisessa ei ole mitään pahaa, joten en lähde sitä pahasti haastamaan. Olen vain pannut merkille sen, miten venyvä käsitys "sopivasta" saman alan työpaikoilla vallitsee.

*

Kun katselin Ofeliassa niin näytteilleasettajia, malleja, myyjiä kuin yleisöäkin, oli ihana huomata, miten venyvä käsite "naisellinen" oikeasti on.

Rakastan sanaa "naisellinen", koska se on joustavampi kuin "kaunis". Kauneus on usein säädeltyä ja hieman steriiliä, siitä kilpaillaan ja sitä arvostellaan.

Naisellisuudessa taas ei voi kilpailla tai arvottaa. Naisellisuus on jotenkin nautinnollisempaa, tiedostavampaa, leikkisämpää ja sallivampaa. Sen voi saavuttaa kuka tahansa. Ja siihen kuuluu suklaa. Tarvittaessa.