Synnillinen suklaati

Olen onnistunut kehittämään nyt alkuviikosta huikean suklaahimon - tai sitten kyse on jostain kummallisesta hormonaalisesti tekijästä, jonka vuoksi kello 17.35 iskee totaalisen järjetön suklaavaatimusfiilis. Olen joskus aiemminkin kärsinyt vastaavista, silloin kävelin vesisateessa reilut kymmenen kilsaa eestaas hakeaksi suklaalevyn kaupasta. Oi niitä aikoja. Nyt on Siwa pahan lähellä...

Suklaasyöpöttely ei lupaile hyvää viikonlopun korsettiinahtautumistalkoille. Siinä vaiheessa kun kuroo nyörejä kasaan ja kääntelee itseään kapeavyötäröisemmäksi, ovat kaikki ylimääräiset masun muffaosat tiellä. Tällä suklaasyöpöttelyllä tulee hankittua ainakin henkinen muffin top, jos ei muuta.

Nyt pitäisi sitten tässä korsetin, töiden, lapsenvahtiuden ja siivoilujen lomassa vain päättää, kutsuuko meteliexpo yhtenä, kahtena vai nollana päivänä, vai tuleeko sitä kirmailtua maakunnista saapuvissa seurueissa ihan muuten vain toreilla ja turuilla.

Eräs tuttavani ei jätä mitään sattuman varaan, hän aikoo pokata itselleen festariheilan sisätiloissa, kun ulkojuottokauteen on vielä jokunen aste ja kuukausi jäljellä. Kun kävin hakemassa kirjani lainasta hänen luotaan, oli meneillään suurisuuntainen vahausoperaatio (ei parketin) ja muu suunnittelu sidekickneidin kanssa. Upeiden neitien girlpowersuunnitelma oli sitä luokkaa, että jokainen suurin piirtein vapaalla jalalla oleva kaksilahkeinen saa varoa. Kirke on nyt karkuteillä... :)

*

En halunnut häiritä katiskanvirittelytalkoita vaan lähdin kotiin. Onnistuin onneksi kiertämään Siwan kauempaa, joten lisäsuklaat jäivät ostamatta. Seuraavaksi ajattelin mutustella omenan ja juoda kupin teetä...