Taipuisa

Kaveri käväisi kylässä corgeineen. Se haukku on sitten mainio! Oli niin mukavaa rapsutella pulleroista tuhisijaa, joka yritti kiivetä jo eteisessä jalkaa pitkin. Se tietää, että viikon rapsutuskiintiö täyttyy täällä kevyesti. Se hoiti myös kerjäämisosuutensa vallan kiitettävästi vinkumalla kimakasti pullaa. Sen saldo oli puolikas keksi, joten ei ihan kotiin mennyt.

Kaverini potee vuosisadan sinkkuahdistusta, ja eiliset treffit olivat menneet suorastaan loisteliaasti mönkään. Treffikumppanin puheääni muistutti kuulemma hinkuen liturgoivaa kastraattia ja ulkonäkö räntäsateeseen unohdettua moppia. Henkisesti läheisin olento oli oletettavasti vinossa kenottava sahapukki ja käytöksellisesti kiilusilmäisesti kerjäävä paviaani. Yritin olla nauramatta, sillä onnistuin näkemään asiassa humoristisia piirteitä sekä tuntemaan pientä myötätuntoa miespoloa kohtaan. (Koska en itse ollut paikalla...)

Kaverini on päättänyt valloittaa uusi nettideittailusivustoja ja pyysi minulta apua. Siis hetkinen. Minulta. Yritin vikistä, että parisuhdeasioissa avun kysyminen ja hyvien neuvojen saaminen on suurin piirtein yhtä todennäköistä kuin paavin käytännöntietämys Kamasutrasta. Vastalauseeni kaikuivat kuuroille korville. Vaikka miten selitin, että olen niin oikeassa kuin virtuaalielämässäkin keskittynyt suurimmaksi osaksi säikäyttämään miessukupuolen hengiltä, haluttiin minulta apua. No, olen aina tiennyt ystäväni olevan oikeastaan melkoinen masokisti...

Puolen tunnin jälkeen kaverini alkoi tajuta, mitä ajoin takana. Tämä pehmeää naisellisuutta, herttaista avuttomuutta, suloa, hunajaa, taipuisuutta ja vaaleanpunaisia pitsialusvaatteita tihkuva (tai sellaisen mielikuvan antava) nainen oli kysynyt apua väärältä ihmiseltä. Minulla on eniten ulkonäköyhtäläisyyttä Louhi Pohjolan emäntään, raivostun kunnon iskuporan omistamattomuudesta, hiukseni ovat karanneet Peikkoäidin kehtolaulusta, tihkun silkkaa mustapippuria ja savua, taipuisuus on mustekalan luotettavuusluokkaa ja vaalenapunaiset pitsialusvaatteet saisivat minut potkaisemaan tyhjää. Kun toinen haluaa tuoda julki sen, että elämässä tarvitaan miehen tukea, haluaa meitsi osoittaa, että neiti on nuorena harrastanut riippuliitoa ja ollut kibbutsilla. Ne eivät kuulemma sovi yhteen herttaisen ja suloisen mielikuvan kanssa. Minen ymmärrä. Minusta olisi sairaan päheää mainita, että on riippuliitänyt Norjassa ja liftannut Lähi-idässä.

*

Illan saldon perusteella minulta pystyisi tilaamaan loistavia ihailijankarkoitusmeilejä ja -ilmoituksia. Saan ilmeisesti kaikki naiset kuulostamaan itäsaksalaisia kuulantyöntäjiä muistuttavilta naissotasankareilta, omaa rannettaan innolla vuolevilta verenimijägooteilta, vuorenhuipussa roikkuvilta sekopääextrimisteiltä, biksarajansa rehotusta palvovilta maailmanparantajahihhuleilta tai elävää tykinkuulaa muistuttavilta uraohjuksilta.

Huomautin kainosti, että en sentään saanut häntä kuulostamaan harmaalta vanhapiikatädiltä, jolla on fiikus, kissa, 18 ristipistotyynyä, nuttura, hartiahuivi ja kiikkustuoli. Hänen mielestään sekin olisi ollut parempi. Siispä aloin kutoa mielessä varsinaista naughty librarian -ilmoitusta, johon neidistä otettaisiin kuva tiukassa nutturassa ja Salora-laseissa, yllä harmaa villatakki ja sylissä naapurin kissa. Sitten neiti voisi sipsutella treffeillä vaalea tukka liehuen, tiukassa topissa ja hurmauscorgi kainalossa. Tämäkään ei kelvannut.

Neiti lähti lopulta jatkamaan ilmoitustaan vuoden naimisissa olleen ystävämme kanssa. Kun ehdotin lähtiessäni vitsinä, että hän hakisi himasta vaalenpunaisen twinsetin ja helmet kuvaa varten, vaikutti hän kovasti kiinnostuneelta.

*

Suljin oven syvästi turhautuneena touhukkaasti lyllertäneen corgin hännän kadottua rappukäytävään. Maailma on tragikoominen mesta, jossa kaikkien on pakko myydä ja markinoida itseään parhaansa mukaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Halutaan luoda illuusio tietynlaisesta ihmisestä, elämäntavasta ja -tyylistä. En kutsuisi tätä teeskentelyksi, sillä moni haluaa uskoa "parempaan versioon" itsestään.

Kaikki ihmiset havittelevat tavalla tai toisella työtä, onnea, rahaa, arvostusta ja/tai tyydystystä. Kun katselen ystäviäni ja pohdin heidän elämäänsä, nousee toisinaan pala kurkkuun ja oikeutettu itsesyytös valtaa mielen. Mikä minä olen arvostelemaan toisten valintoja, toiveita ja haaveita? Jokainen ihminen haluaa tulla rakastetuksi. Pitäisi oikeasti ihailla rakkautta sinnikkäästi etsivien ja siihen uskovien ihmisten sitkeyttä ja rohkeutta, ei katsella touhua nenä nirpassa omasta norsunluutornista käsin. Parempi humaani hullu kuin kyvykäs kyynikko. Se olisi syytä kyllä itsekin muistaa...