Teinitäti

Olen huomannut olevani salakavalasti perinteinen. Se on jotenkin tätimäisen vapauttavaa ja toisaalta teinimäisen pelottavaa. Perinteinen. Traditionaalinen. Tavanmukainen. Ääk.

Mikä sitten on perinteistä hapatusta, taantumaa ja vanhanaikaista? Siinäpä pulma. Sitä tuli pohdittua esimerkiksi silloin, kun kaverini morkkasi mutsiaan perinteiseksi, kun tämä kattoi aina kahviserviisiin sokerikon ja kermakon. Kun neiti itse tekee niin, on se "kapinallisen vanhanaikaista ja herttaista rouvatyyliä". Just.

Olen päättänyt, että salakavala perinteisyyteni on sekä tätimäisen että teinimäisen vapauttavaa. Tätimäisen vapauttavuuden onnea on esimerkiksi se, että voi nyökätä lavan suuntaan ja todeta jollain metallikeikalla (kesken moshauksen), että "... voi miten sievä!" tarkoittaen jotain sievää soittajapojua. Sitten nyökkää tätimäisesti napakasti päälle ja jatkaa moshausta. Jos mies kommentoisi vastaavaa, olisi hän pervo vanha setä. Tai ainakin tosi vanha setä. Joko kuolauksella tai ilman.

Tätimäiseen vapauttavuuteen kuuluu myös se, ettei ole tarvinnut käyttää masusta pullean pelastusrenkaan tekeviä farkkuja, leopardilegginssejä tai kulkea korkkareissa polvet koukussa (niillä osataan kävellä...).

Teinimäiseen vapauttavuuteen taas kuuluu se, ettei omista jakkupukua, kävelysauvoja eikä painepesuria. Teinimäisenä oliona voi myös ihan vapaasti palvoa komeita pitkätukkia metallikeikoilla. Silloin ei menetä edes uskottavuusbojojaan, kun tuttavapiirin jätkät tietävät, että tuon ikiteinin metallisuustietoaste on ihan jaloa luokkaa. (Samalla toisaalta varmistaa sen, että omasta iästä pudotetaan ainakin viisi vuotta jokaisesta "On se NIIIIN komee!" -tokaisusta.)

Tätimäisyys tuli mieleeni, kun pakastin tänään uutterasti mansikoita ja leivoin tulevia kakkukekkereitä varten. Totesin, että sekalaisen serviisini ansioista pöytä näyttänee vähintäänkin omituiselta, mikä on oikeasti kivaa. Etsin vielä kaapista esiäitien pitsipöytäliinoja, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt. Ehkä sävellän jotain perintälakanasta.

Ulkoilutin taannoin kaverin koiria toisen kaverin lasten kanssa. Tiedustelin kahdelta fiksulta lapselta, että olenko heidän mielestään täti vai teini. Kysymys aiheutti supinaa ja tirskumista, jonka lopputuloksena oli lievä kallistuma tädin suuntaan. "Koska sä olet yli kolkyt, käyt töissä ja teet hyvää kakkua. Toisaalta sä sit kuuntelet meteliä ja pukeudut hauskasti. Mut toisaalta ukkikin kuuntelee meteliä. Se ei kyllä pukeudu hauskasti.."

"Yli kolkyt." Tätimäiseen vapauttavuuteen kuulu olennaisena osana ikä - ei tarvitse yrittää koeostella Alkosta tai tunkea väärillä papereilla baariin. Teinimäiseen vapauttavuuteen kuuluu se, että tädiltä kysytään molemmissa paperit kuitenkin. Ainakin joskus... :D