The Thin Red Line

On olemassa monenlaisia veteen piirrettyjä viivoja, punaisia viivoja, näkymättömiä rajalinjoja ja monitulkintaisia viestejä, jotka yhdistävät ja erottavat sosiaalisissa suhteissamme. Niitä tulee aina rikkoneeksi, testanneeksi ja unohtaneeksi monenlaisin seurauksin. Oikea ja väärä ovat toisinaan hyvinkin tulkinnanvaraisia asioita...

Yhdellä kaikkein ohuimmista nuorista yritetään pysyä tilanteessa, jossa arvotaan suhteen laatua kaveruuden/jonkin muun välillä. Vedessä viiva murtuu virtauksen voimasta ja katoaa kokonaan. Sitten ollaan pulassa, jos ajatusmaailma ei tällä kertaa kohtaakaan.

Joskus ollaan oltu vuosia kavereita/ystäviä, sitten toinen alkaakin kiinnostaa myös romanttisessa mielessä. Joskus ollaan ensin jotain muuta, sitten päädytään kaveruuteen/ystävyyteen.

Kaveruussuhteesta on yleensä pitkä tie romantiikan polulle. Itse en ole koskaan uskaltanut sille polulle lähteä. Yleensä en ole ihastunut miehiin, jotka ovat olleet kavereita/ystäviä jo ennestään. Jos joskus sellaista kutinaa onkin ollut, olen tarkoituksella tappanut tunteen esimerkiksi pysyttelemällä tyypistä kauempana. En halua menettää ystävyyssuhteitani rakkauden vuoksi. Kaikille kerroilla asia on ollut ohimenevää, onneksi.

Omalle kohdalleni on pari kertaa sattunut tilanne, jossa miespuolinen ystävä/kaveri onkin vuosien tuntemisen jälkeen kiinnostunut muussakin kuin kaverimielessä. Se ei ole tippaakaan imartelevaa. Yhdessä tapauksessa mies pamautti asian päin naamaa hirveässä kaasussa kaverin saunan rappusilla kello puoli kolme kesäaamuna. Onneksi herra voi huonosti jo viisi minuuttia tunnustuksensa jälkeen, joten autoin hänet nukkumaan ja toivoin, ettei hän aamulla muistaisi puheitaan. Ei muistanut, mutta puoli vuotta myöhemmin sama asia otettiin esille Roskapankissa valomerkin aikaan. Sillä kertaa yhteinen ystävä vei tyypin vauhdilla taksiin huomattuaan kauhistuneen ilmeeni. Kolmatta kertaa ei asia ole onneksi tullut esille, ja kuvioissa on nyt näpsäkkä avovaimo.

Toinen yrittelijätapaus ei koskaan puhunut asiasta. Hänen käytöksensä vain muuttui, enkä koskaan ollut ihan varma, mitä hän oikeasti tavoitteli. Hän alkoi hivuttautua mukaan kaikkialle ja käyttäytyä omistavasti. Olimme tunteneet pitkään, reissanneet yhdessä, nukkuneet samassa sängyssä useita kertoja täysin platonisesti, puhuneet suhdeongelmista... Ja sitten äkkiä toisella onkin jotain vieraita ambitioita. Vetäydyin kauemmas ja keksin monenlaista muuta tekemistä. Onneksi töissä meni niin paljon aikaa, että sain niistä hyvän tekosyyn. Olin myös vihainen siitä, että paras miespuolinen ystäväni meni sössimään ystävyyssuhteemme. Viimeisinä parina vuonna se on hiljalleen palautunut kohti vanhaa, sillä hänellä on nykyään maailman loistavin aviovaimo, josta pidän myös kovasti.

Oma lukunsa on myös ystävyys miehen kanssa, johon on joskus ollut täydellisen ihastunut. Kolme ex-miesystävääni/heilaani on nykyään hyviä ystäviäni. Yhden heistä kanssa on ollut syytä pohtia veteen piirrettyä viivaa, vanhan suolan janottamista ja rajoja. Niitä tosin onkin sitten saanut miettiä senkin edestä...

Olimme aikoinamme, vuosia sitten, hyvin ihastuneita. Tapasimme kaverien kautta Suomen suloisessa suvessa. Koska asuimme eri paikkakunnilla, puhuimme tuntikausia puhelimessa ja lähettelimme viestejä, kun emme voineet nähdä niin usein. Kun suhde kuivui kokoon monistakin syistä, emme hetkeen sietäneet toisiamme. Hiljalleen päädyimme rauhalliseen ja rentoon kaveruuteen. Mietin joskus puolihuolimattomasti, miten vankalla pohjalla kaveruutemme on. Koska seurustelimme tahoillamme, en kantanut asiasta huolta. Huolen aika tuli, kun päädyimme isossa kaveriporukassa Suomen kesään festarireissulle, molemmat äskettäin sinkkuuntuneina.

Kun yhdistetään kaksi mustelmaista sydäntä, suomalainen viileähkö kesäyö, festarit, alkoholi, halipula, kaverien seura ja yhteinen makuupussi vanhan talon lattialla sammuneiden ihmisten keskellä ja poissa kotoa, ollaan kaltevalla pinnalla. Kun heräsin eräänä aamuna vaatteet luojan kiitos täysin päällä, huulet turvoksissa, tukka takussa ja niin tiukassa halausotteessa, että jouduin puremaan miestä käsivarteen kovaa ja hartaasti päästäkseni vessaan, tajusin olevani lirissä. Istuimme myöhemmin auringossa hieman vaivaantuneina limsapullot käsissä ja puhuimme säästä.

Emme ole koskaan varsinaisesti puhuneet asiasta. Se on liian vaikea puhuttavaksi. Jos toinen tai molemmat ovat seurustelusuhteessa, otamme harkitusti etäisyyttä. On jännä huomata, että se jännite on siellä jossakin, vaikka en enää voisi todellakaan kuvitella seurustelevani kyseisen miehen kanssa. Keskinäistä kemiaa ei voi huijata.

Kirjoitettaessa soi Type 0 Negative: Cinnamon Girl