Truly they lie, they talk utter nonsense...

Lueskelin tuossa hetken blogeja ja keskusteluja, koska en millään jaksaisi tehdä töitä. Pakko on jatkaa. The deadlines are looming next week... Shit.

Anyway, liplattelin eilisen töitä läpi edelleen Leonard Cohen -kokemuksen voimalla. Kun käväisin kaverin kanssa kosteasta ilmasta huolimatta ihanaisella syyskävelyllä ja maistelemassa Plevnan simaa, oli olo paperitöiden suhteen ihan kohtuullinen.

Blogeja lukiessani huomasin, että joku muukin siis törmää vätysmiehiin, joilta ei voi odottaa mitään päätöksiä mihinkään suuntaan ja joiden vuoksi pitäisi joustaa, joustaa ja joustaa. Yleensä nainen laittaa vätysmiehen kiertoon alta aikayksikön. Ikävää, ettei heihin saa läiskäistyä mitään varoitustarraa!

Eilen istuin tekemässä töitä koneen ääressä ja selvittelin paperipinkkaa. Kello puoli kymmeneltä soi puhelin. Linjoilla oli kevyessä salonkihumalassa Hra Kevätvätys, jonka kanssa käväisin kerran elokuvissa ja toisen kerran kahvilla joskus keväällä. Kolmatta kertaa ei tullut, koska herra teki kahdet oharit. Ekalla oharikerralla odotin, toisella järjestin varasuunnitelmaksi lapsenvahteilun toisen kaverin seurana. Kun Hra Kevätvätys sitten soitti kunnon kaasussa kello puoli yhdeltä, olin matkalla kotiin tuttavapariskunnan maksamassa taksissa ja ilmoitin, että juna meni jo.

Nyt Hra Kevätvätys siis jodlaili linjoilla kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja edellisestä yhteydestä ei olisi noin puolta vuotta aikaa. Hän oli kovasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt välittömästi lähteä hänen kanssaan kaljalle jonnekin hänen asujaimistonsa suunnalle tai sitten tulla viinille hänen luokseen.

Olin vähällä ällistyä sanattomaksi, mikä on minulle kovin harvinaista. Sitten ärsyynnyin siitä, että Hra Kevätvätys kehtasi häiritä työrauhaani. Ilmoitin herralle kylmänviileästi olevani niin kiireinen töiden suhteen, etten katso mahdolliseksi, tarpeelliseksi, järkeväksi tai kehittäväksi asiaksi keskustella tai tavata hänen kaltaistaan henkilöä, jolta puuttuvat niin tilannetaju, käytöstavat kuin taito ymmärtää kuulemaansa. Hänelle kerrottiin jo puoli vuotta sitten, että juna meni jo. Herra Kevätvätyksen mielestä oli pikkumaista nipottaa moisesta pikkuasiasta, hän on niin komea, että saa kenet vaan. Minä totesin kylmästi, että onnea vaan tuolle asenteelle, minulle ei tarvitse soittaa enää koskaan. Olisin tarvittaessa yhteydessä poliisiin, jos häirintä jatkuu. Sitten löin luurin kiinni.

Siis aikuisen oikeasti: mistä noita tyyppejä tulee? Matti Vanhasen ja kumppanien on turha kummastella nuorten naisten innottomuutta perustaa perhettä ja lisääntyä, kun miesaines on tuota lajia. Mieluummin sitä lähtee tyttöporukassa teatteriin, tekee töitä, urheilee tai tanssii baarissa kuin viitsii yrittää ymmärtää moista. Viimeinen vuosi on ollut todellinen vätysten vuosi. Minun tuurillani Hra Säbävätys ja Hra Tilastovätyskin aktivoituvat vielä tämän syksyn aikana, vaikka molemmat saivat selväsanaiset toivotuksen mukavasta loppuelämästä. Jos mies soittaa jatkuvasti maanantaisin ja pyytää leffaseuraksi perjantaiksi vain peruuttaakseen torstaina "kiireiden" vuoksi, ei kannata ihmetellä, että nainen nostaa kytkintä. Toinen vaihtoehto on soitella ja laverrella ja sitten ihmetellä, kun koskaan ei nähdä. Jos itse ehdottaa jotain, se ei koskaan sovi. Aivan. Odottaako tässä pitäisi?

Tuttavapiirini naisista suurin osa on sinkkuja joko vätysmiehiin, tyhjien lupausta miehiin tai häntäheikkeihin kyllästyneenä. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista ja tärkeää tekemistä, että energiaansa ei viitsi tuhlata turhaan. Siksi teen tänään töitä ja urheilen, työkaverini tanssii, ystäväni ompelee iltapukua, lapsuudenystäväni opiskelee espanjaa ja naapurini tekee vapaaehtoistyötä. Kun radeeraa elämästään energiasyöpön, onkin äkkiä aikaan moneen asiaan. Se on oikeasti ihana huomata.