Under the surface

Huokaus.

Mies menneisyydestä yritti paluuta väkisin - ei kiinnosta(nut).
Viime aikojen ainoaa Kirpaisua välttelee parhaansa mukaan - silti tähän törmää jatkuvasti.
Vanha ystävä ryhtyi vonkaamaan tosissaan - puhtaasti kammottavaa.

Mies menneisyydestä etsii itselleen laastaria - ei saa sitä.
Kirpaisu ei liene oikeasti kiinnostunut - on pysyttävä kaukana.
Vanha ystävä etsi itselleen laastaria - ei saanut sitä.

Mies menneisyydestä tekstaa hulluna - ei saa vastausta.
Kirpaisu ei onneksi ole millään yhteystietolistoilta - ei niille päädykään.
Vanha ystävä soittelee hulluna - ei saa vastausta.

*

En koe menneisyyden miehen tai vanhan ystävän tämänsuuntaisia lähestymisiä imartelevana. Kyse ei ole ihailusta tai ihastuksesta. Kyse on tilanteesta, jossa paljastuu, kuinka vähän kumpikin arvostaa minua. Olen vain lihakappale, josta voisi olla fyysistä iloa hetken.

Kaveriporukan gallupin perusteella tämän vuoden alku on monella muullakin ollut vanhojen luurankojen kolinaa nurkissa. Eikös ihmisten pitäisi aina uudella vuosikymmenellä rynniä uusien kokemusten kimppuun eikä rypeä menneessä? Kun vuosi on (jälleen) alkanut sairastelujen merkeissä, on sitä tuollaisten menneisyyden haamujen vuoksi kaikkea muuta kuin riemuissaan.

Sitten kun on julistanut itsensä voittajaksi kaikenlaisen höpön suhteen, herääkin entisen heilansa sängystä onneksi kaikki kuteen päällä (autettuaan kilttinä ihmisenä lähes sammuneen pitkätukan baarista kotiin) ja suorittaa pikaisen poistumisen kotiin tekemään töitä.

*

Kun sitä on taas pohtinut käsi poskella, kaverin corgi vieressään elämäänsä kynttilänvalossa, yrittänyt nukuttaa kaverin terhakkaa vauvaa Apocalypticalla ja lopuksi talsinut hangissa korkeissa nietoksissa kotiin yösydännä tätiretkiltään kaukaa lähiöistä, on tullut siihen tulokseen, että bachelorettena on elu parasta kaltaiselleni vainoharhaiselle riivinraudalle.

Bachelorettena voi/pitää/saa tehdä töitä niin paljon kuin haluaa/on pakko, on vastuussa/elättämisvelvollinen vain itsestään siinä vaiheessa kun duunit parin kuukauden kuluttua loppuvat, saa istua iltaisin omien musiensa parissa lukemassa juuri mieleisiään kirjoja, liehua tarvittaessa pikkuisen liian hupsasssa radalla rakkaiden ystävien kanssa sekä kuluttaa vaikka koko iltansa opintoihin, lumessa kahlaamisen tai kaverin vauvan ihasteluun.

*

Bachelorette-elun huonoja puolia on se, että minun oletetaan joustavan älyttömästi, koska minulla ei ole mitään "kovin tärkeää" elämässäni. Tulipa taas asiasta saatua kunnon settiä niskaansa töissä. Minulla on oma elämäni. Ihan yhtä oikea kuin muidenkin. Jostain syystä siitä pitää aina taistella.

Kirjoitettaessa soi Twilight Ophera: Born of Brimstone Womb