Välittäminen maksaa...

Lähdin aurinkoiselle aamulenkille. Tepsutteluni päätteeksi istahdin kahvilan pöytään teelle ja katselemaan ihmisiä. Viereisessä pöydässä meuhkasi kaksilapsinen perhe. Vanhemmilla ei ollut mitään otetta lapsiinsa, mikä saa kaltaiseni nuorten parissa työskentelevän karvat pystyyn. Päätellen siitä, miten noin kouluikäinen tyttö ja pari vuotta nuorempi poika pyörittivät vanhempiaan, on molempien kanssa varmaan kiva olla tekemisissä koulussa ja päiväkodissa. Nytkin lapset tyrkkivät muiden ihmisten tuoleja, pudottelivat ihmisten tuolinkarmeille aseteltuja takkeja ja melkein kamppasivat tarjoilijan. Vanhemmat voivotelivat laimeasti ja lahjoivat lapset hiljaiseksi makeisilla ja rahalla. En ollut ainut, jota ärsytti.

En kaipaa mitään "lapset saavat näkyä, eivät kuulua" -aikaa. Onneksi nykyään ollaan eri linjoilla vanhojen sanontojen kanssa. En itse hyväksy fyysistä kuritusta missään tilanteessa. Minua on aina ihmetyttänyt se, että osa kavereistani, jotka ovat saaneet vitsaa lapsena, ovat itsekin sitä mieltä, että on ihan ok uhkailla lasta selkäsaunalla. Itse muistan saaneeni kerran pienen tukkapöllyn (olin varoituksista huolimatta juosta kaksi kertaa auton alle ja aiheuttaa samalla kolmen auton ketjukolarin) ja muutaman näpäytyksen sormille äidiltä, kun pieni kätöseni oli kielloista huolimatta toistuvasti matkalla kohti kuumia hellanlevyjä. En ole saanut traumoja, mutta en itse välttämättä tekisi noin. No, hyvä olla viisas maalla, kun merellä ollaan pulassa.

Totesin kotiin kävellessäni, että olen ilmeisesti siirtynyt lopulta selkeään kääkkäikään, kun osa nykylapsistoa tai -nuorisoa (sekä heidän vanhempansa) ottaa niin reilusti päähän (ainakin viikonloppuisin kaupungilla). Eniten ärsyttää se, että mistään lupauksista ei monen mielestä tarvitse pitää kiinni, kaikki pitää pystyä neuvottelemaan kuten itselle sopii, valehtelu ja totuuden muuntelu on hyväksyttävää sekä rahalla saa myös ystävyyttä - jo ala-asteella.

Kuuntelin taannoin erään tuttavani illanistujaisissa perheenisää, joka lesosi poikansa saavan oikein hyvin kavereita, kun jakelee näille karkkia ja limsaa koulussa sekä piffaa heidät aina leffaan. Samaan hengenvetoon hän haukkui pojan opettajan lesbofasistiksi, koska tämä valittaa kotiin pojan kielenkäytöstä ja asenteesta opiskeluun (isän mielestä naisopettajalle todettu "Turpa kiinni, lehmä!" kertoo hyvästä asenteesta). Poika on viidennellä. Onnea vaan isille siinä vaiheessa, kun poika alkaa haluta kalliimpia leluja.

Minulla ei ole lapsia. Teen kuitenkin työtäni pääosin yli 10-vuotiaiden lasten ja nuorten parissa. Suurin osa heistä on mahtavia tyyppejä, mutta aikamme itsekkyys- ja materia-ajattelu näkyy heissä selvästi. Myös vauraus tai sen puute alkaa näkyä yhä enemmän. Toisilla menee tosi hyvin, toisilla tosi huonosti. Yhteistä on se, että vanhemmilla on yhä vähemmän aikaa itselleen ja lapsilleen. Kun ei ole kunnolla aikaa, annetaan mieluummin vitonen ja käsketään ostaa jotain hyvää kaupasta. Rahasta on tullut välittämisen synonyymi.