Willing victim

"<3 <3 <3 Nähdään huomenna, muru! Rakastan sua! <3 <3 <3!"
"<3 Pus! <3"
jne.

Hetkinen.

Mitä minulle on tapahtunut?

Olen löytänyt itsestäni hempeilevän höntin, mikä on kaltaiselleni perinneriivinraudalle kohtuullisen noloa. Kun tässä on käyttänyt suuren osan aikuisikäänsä luodakseen itselleen kohtuullisen yrmyn imagon (ei mitenkään tietoisesti), on jotenkin jengipetturimaista ryhtyä sokerisen hunajaiseksi söpöstelijäksi. Vähän niin kuin bläkkisfani vaihtaisi Satyriconin Justin Bieberiin. Tai jotain. Okei, en sentään söpöstele rehvastellen Facessa vaan ihan privaatisti. Sellainen teinixmäinen höpöily nyt vielä puuttuisikin.

Omassa statuksessa on ollut sulattelemista. Kun on ollut suurimman osan elämästään ihan tyytyväinen itselliseen oloonsa, on muruiluun tottumisessa ollut monenlaista outoa ihan omassa olossakin.

Lisämaun asiaan tuo myös se, että parillisuus on tässä vanhanaikaisessa yhteiskunnassamme Se Parempi ja Oikeampi muoto (Paras ja Oikein on tietysti Oikea Perhe)... Olin kohtuullisen ihmeissäni, kun muutama pariskuntaelokennossaan tarkasti viihtynyt tyyppi on ottanut innolla yhteyttä, kun heille on jotain kautta selvinnyt minun olevan Jonkun kanssa. Onneksi ystävät ovat aina ystäviä, mutta tällaiset yksisilmäiset statustyypit muistuttavat tehokkaasti siitä, millaista porukkaa sitä hiippailee vapaalla jalalla.

Istuin lasillisella vanhan ystäväni kanssa. Hän on ollut ensimmäistä kertaa elämässään sinkkuna pitempään kuin viisi kuukautta - edellisen kerran moista tapahtunut noin 16-vuotiaana. Istuimme vastakkain ja puhuimme hassuista pienistä asioista. Nauroimme. Hän nosti lasiaan ja toivoi minun pysyvän murullisena ja itsensä itsellisenä mahdollisimman pitkään.
"Sulla on ollut vuosia aikaa tutustua itseesi. Sitten voi muruilla ilman pelkoa epäterveestä sulautumisesta. Mä haluaisin näin nelikymppisenä tutustua itseeni ihan kaikessa rauhassa. Siihen, kuka mä olen, mitä mä oikeasti haluan ja millainen mä olen. Sen jälkeen mä voin sitten katsella ympärilleni."

Muistelin kotiin fillaroidessani, mitä ystäväni oli sanonut: "Pidä kiinni niistä hetkistä ja tyypeistä, joiden seurassa sä voit olla oma itsesi. Joiden seurasta sä voit vetäytyä omaan rauhaasi ilman draamaa. Jotka ymmärtää sen, miten me jokainen tarvitaan omaa aikaa ja miten 24/7 kimpassa oleminen on ahdistavin asia maailmassa koskaan."