y

Baareissa käyminen on toisinaan niin ennakoitavissa olevaa, että ihan naurattaa.

Sunnuntain aamuyö, Helsingin keskustan baari:
- Varopas, ihanainen, mä isken sut vielä, jos et pidä varaasi!
- Minen harrasta varattuja miehiä!
- (Syvä hiljaisuus...) Mistä sä arvasit?
- Arvasinpa vain...

Puhuimme kaverin kanssa, että olemme luojan kiitos sinkkuja. Kun kummankin kohdalle osuu ennätysmäärä näitä varattuja yrittelijöitä, alkaa usko miesten uskollisuuten olla mennyt. Kumpikaan meistä ei harrasta varattuja miehiä, joten ei voisi rengastettu seura vähempää kiinnostaa. Silti porukkaa yrittää uida liiveihin jatkuvasti. Olemmeko me sitten niin epätoivoisen näköisiä - vai haasteellisen.

On mielenkiintoista - tai oikeammin erittäin surullista - kuunnella sitä, millaiseen verbaaliakrobatiaan omasta suhteestaan tai puolisostaan (humalainen) mies baari-ilmastossa kykenee.
Taas eräänä viikonloppuna helsinkiläisessä baarissa:
- Kun edessä seisoo sun kaltainen helvetin hemaiseva bööna, joka on vielä tuollainen teräväkielinen mimmikin, niin alkaa pohtia tässä omaa suhdettaan ja sen tilaa...
- Kun mun edessäni seisoo kaltaisesi ambivalentti mukamies, on helvetin helpottavaa lähteä tästä kotiin ja kiittää koko kotimatkan kaikkia jumalia siitä, että on tajunnut pysyä sinkkuna...

On se myös kummaa tämä ylistely. Mutta moni mieshän kehuisi vanhaa kantoakin kauniiksi, kunhan sillä olisi hame päällä...

*

Astelin yksin kotiin aamunraukeita katuja ja kiitin onneani heilattomasta helluntaista. Viikonloppu tuli vietettyä ihanien ihmisten seurassa. Koska minulla oli hyvää ystäväseuraa helluntaina, minulle on tulossa ihana ystäväsuvi! :)

Kirjoitettaessa soi Amorphis: Skyforger