Kuten kaikki jenkkifeministien keksimä hömppä, myös blackface-loukkaantuminen on tehnyt pari vuotta tuloaan Suomeen toimien jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka moderni feminismi on juhlapuheista huolimatta umpirasistinen aate. Siinä valkoihoisuudesta yritetään tehdä halveksuttavaa luomalla apartheidin tyylisesti omat säännöt eri etnisyyksille.

Viimeisin esimerkki tästä sairaalloisesta uhripääoman kaipuusta saatiin joulun alla, kun somessa päivystävät feministit pöyristyivät Stockmannin Tiernapoika-mainoksesta. Eivät sen takia, että siinä murhataan poikia sukupuolensa takia, vaan siksi, että, hui kauhia, tätä ei heikkohermoiset kestäkään, yhdellä tiernapojalla oli naamassa tummaa maalia! Miettikääpä, jos meillä olisi perinteenä fiktiivinen joulunäytelmä, jossa kuningas määräisi kaikki alle kolmevuotiaat tyttölapset murhattaviksi, niin kiinnostaisiko feministejä näyttelijöiden naamat? No ei todellakaan, mutta nyt Murjaanien kuningasta esittävän näyttelijän naamassa oleva tumma maali on karmiva ongelma, historiallisista syistä kuulemma.

Blackface-termin historia kuitenkin alkaa jo 1830-luvulla syntyneestä minstrel show-näyttämötaiteesta, jossa valkoihoisen näyttelijän kasvot maalattiin mustaksi. Tyypillisesti näyttelijä esitti afroamerikkalaisen karikatyyriä pilkaten heidän ulkonäköään ja kulttuuriaan luoden samalla mielikuvaa mustaihoisista ihmisistä laiskoina, tyhminä ja varastelevina villeinä. Tällaista voidaan sinällään pitää perustellusti etnisyyteen tai ihonväriin perustuvana syrjintänä eli rasismina.

On tärkeää huomata, että blackfacen mahdollinen rasistisuus on siis termin alusta asti kytkeytynyt selkeästi tietynlaiseen käytökseen ja feministienkin ahkerasti korostamaan asiayhteyteen eli kontekstiin, ei suinkaan vain tietyn väriseen maaliin tietyn värisessä naamassa. Blackface, tai sen sukulaistermit yellowface, brownface, redface ja niin edespäin, eivät siis automaattisesti tarkoita rasistisuutta, toisin kuin sisälukutaidottomat feministit väittävät.

Tiernapoika-valituksen saattaisikin ymmärtää, jos se loisi Murjaanien kuninkaasta halventavaa stereotyyppiä esimerkiksi vähä-älyisenä villi-ihmisenä, mutta kun ei luo. Tiernapoika-näytelmän koskaan nähneet tietävät, että Murjaanien kuningas on se näytelmän hyvis ja valkoinen Herodes taas pahis. Murjaanien kuningas, tuo itämaan viisas tietäjä, nimenomaan vastustaa oman henkensä uhalla Herodesta kutsumalla häntä oikeutetusti styrängiksi, eli tyranniksi. Herodes uhkaa tätä Tiernapoika-näytelmän sankaria kuolemalla, jolloin hän joutuu polvistumaan Herodeksen edessä säilyttääkseen henkensä.

Tumma maali Murjaanien kuningasta esittävän ihmisen naamassa toimii siis vain keinona tunnistaa näyttelijän rooli, eikä siihen liity rasistista alavirettä. Suomen ja suomalaisten tapauksessa taustalta ei myöskään löydy mitään kolonialismiin, rotuerotteluun, orjuuteen tai muihin vastaaviin ilmiöihin viittaavaa kytköstä, joilla jenkkifeministejä kritiikittä apinoivat suomalaisfeministit yrittävät blackface-hysteriansa perustella. Se, että uuden aallon feministit eivät tunne sen enempää kritisoimansa asian sisältöä, tai näe näytelmän roolihahmojen ihonväriä pidemmälle, kertoo kaiken olennaisen feministisen filosofian kelvollisuudesta osana yhteiskunnallista keskustelua.

Vuosi sitten otsikoihin nousi myös Pomo piilossa-reality-sarjan jakso, jossa Powerpark-huvipuiston toimitusjohtaja Mikko Kiviluoma maskeerattiin työyhteisöönsä soluttautumista varten romanimies Allaniksi. Asia ei oikeastaan herättänyt suurta kiinnostusta muualla kuin neuroottisesti loukkaantumiseen tekosyitä etsivässä Twitter-feministien kuplassa. Sattumoisin siinä pienenpienessä kuplassa elää myös kasvava osa suomalaisista journalisteista, eritoten Hesarin NYT-liitteen toimituksen henkilökuntaa. Ei ollutkaan yllättävää, että NYT nosti asian otsikoihin antaen ymmärtää, että kyseinen TV-jakso olisi herättänyt isonkin kohun rasistisuudellaan.

Ikävästi hyvän kohun alku kuivui kasaan, kun Kiviluoma ilmoitti lainanneensa vaatteensa romaniystäviltään, jotka eivät kuulemma pitäneet kokeilua mitenkään rasistisena. Omassa kuplassaan raivoaan kypsyttävistä feministeistä poiketen Kiviluoma täysjärkisine ystävineen ymmärsi, että tällaista kokeilua voisi pitää rasistisena korkeintaan sitten, jos hän käyttäisi roolinsa halventaakseen romanivähemmistöä.

Journalistisen etiikan tuolla puolen toimiville feministitoimittajille tyypilliseen tapaan feministisistä teemoista kertovissa artikkeleissa kuullaan “asiantuntijoita” täysin yksipuolisesti. Edes sellaisissa epätieteellisissä tai kiistanalaisissa aiheissa, joissa muun muassa maalataan yleistävää kuvaa Suomesta muukalais- ja naisvihaajien yhteiskuntana, näkemystä asiaan ei kysytä kuin toimittajan omasta viiteryhmästään valitsemilta feministeiltä.

Onneksi miesten kanssa makaavista sukupuolenpetturinaisista hourinut, ja humanistisen akatemian rappiotilalle kasvot antanut, raivofeministi Tiina Rosenberg ei ole viime vuosina enää vienyt tilaa mediasta, mutta uusia tuttavuuksia on seurannut perästä. Yksi mediakentän suosikkifeministeistä on Ruskeat tytöt-blogin pitäjä Koko Hubara, jonka rotufantasiat ja patologinen viha valkoisia ihmisiä kohtaan on sulattanut aivan erityisen paikan rotuhäpeää potevissa nuorissa media-alan työntekijöissä. Pomo piilossa-artikkeliin, kuten myös Ylen Tiernapoika-artikkeliin, taas lainattiin feministisen Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja sekä Feministisen puolueen perustajajäsen Maryan Abdulkarimia. Ylen juttuun haastateltiin myös feministisen Bluestocking-blogin pitäjä Minja Koskelaa, jonka asiaosaaminen ja asema auktoriteettina jää lukijalle täydeksi mysteeriksi. Eikä sovi unohtaa kestosuosikkeja, feministisen ajatushautomo Hatun Rosa Meriläistä ja Saara Särmää, jotka taistelevat patriarkaatin sortorakenteita vastaan mm. huutamalla vittua sekä tuhertelemalla pillunkuvia aina käsitöistä väitöskirjoihin asti.

Minusta tämä kaikki alleviivaa feministisellä kentällä vallitsevaa akateemisen asiantuntijuuden tasoa varsin mainiosti. Ei argumenttien testaamista avoimessa debatissa, omaan kuplaan sulkeutuminen somen blokki-nappien avulla sekä tietysti kaiken kritiikin mitätöinti identiteettipolitiikalla, jossa kriitikon valkoisuus, mieheys, heterous tai ei-feministisyys nähdään argumentaatiovirheistä pahimpina. Tämä kaikki näkyy niin feministisen järjestökentän kuin toimittajienkin tekemisessä, jonka ympärillä kaksinaismoraalin ja kognitiivinen dissonanssin ummehtunut haju leijuu sakeana.

Muistatteko esimerkiksi, kun Perussuomalaisten Riikka Slunga-Poutsalo pari vuotta sitten lohkaisi kuolemattomat sanat “näin nämä asiat koetaan”? Intelligentsia villiintyi päiväkausiksi ja ihan syystäkin. Tuo sanonta itse asiassa elää edelleen sosiaalisessa mediassa alleviivaamassa sitä, kuinka huono musta tuntuu-argumentti voi olla, koska niin huono se todella on.

Mutta kuten arvata saattaa, samat säännöt eivät koske meitä kaikkia. Esimerkiksi Ylen Tiernapoika-artikkelissa asiantuntijafeministi Minja Koskela kertoo, että blackface on rasistinen käytäntö vaikkei sitä sellaiseksi koettaisi. Toisaalta NYT:n jutussa Helsingin yliopiston sosiologian professori Lena Näre kertoo, että blackface on rasistinen, jos joku sen sellaiseksi kokee. Ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen tietysti komppaa. “Musta tuntuu” ja “näin nämä asiat koetaan” ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vakavasti otettaviksi argumenteiksi.

Noiden lausuntojen mukaan kokemus rasistisuudesta siis on todiste rasismista siinä, missä kokemus rasistisuuden puutteesta on MYÖS todiste rasismista? Missä vakavasti otettavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa tällainen epäloogisuus hyväksyttäisiin kritiikittä niin “journalistien” kuin väitettyjen alan “asiantuntijoidenkin” keskuudessa? Feministinen filosofia näyttääkin olevan vain työkalu vahvistaa omia ennakkoluuloja, ei suinkaan keino etsiä johdonmukaisesti totuutta monimutkaisesta maailmasta.

Samalla feministisellä “näin nämä asiat koetaan”-logiikalla meidän täytyisi pitää absoluuttisena totuutena joidenkin suomalaisten kokemusta pakolaisten luomasta sisäisestä turvallisuusuhasta, eikö vain? Mitä tehdään, jos minä koen olevani etnisen vähemmistön edustaja? Suostuvatko valkoiset sosiologit ja feministit silloin pitämään turpansa kiinni, kun minä kerron, miten tämän yhteiskunnan tulee pyöriä? Ei tietenkään, eikä pidäkään. Minun oikeuteni eivät lopu siihen, mistä sinun tunteesi alkavat ja taas toisinpäin.

Näennäisfilosofiallaan feministit myös maalaavat toisinaan itsensä nolosti nurkkaan. Esimerkiksi Vihreiden nuorten puheenjohtaja, äärifeministinä profiloitunut Iiris Suomela, leimasi Facebook-sivullaan blackfacen rasistiseksi, mutta unohti, että oli aikaisemmin postannut blackface-kuvan instagramiinsa. Tällä kertaa ei onneksi tarvittu tukikonsertteja, mielenosoituksia ja A-studion teemailtoja, mutta kuvan poistaminen kertoo karua tarinaa feministisen aivopesun voimasta. Miettikää, joku poistaa somestaan kuvan mustiksi makkaroiksi pukeutuneista tamperelaisopiskelijoista, ettei vain leimautuisi omissa piireissään kolonialistisen sortovallan ylläpitäjäksi!

Mitähän sanovat ne entisissä siirtomaissa asuvat mustat, joiden ihmisoikeuksia valkoinen suomalainen feministi käsittelee ryynimakkaran funktiona? Odotan innolla sitä päivää, kun joku sukupuolentutkija väittelee tohtoriksi ryynimakkaran rasistisesta luonteesta mm. orjuuden, kolonialismin ja rotuerottelun taustalla. Toki on mahdollista, että tämä akatemian oma kolmosdivarin jumbojoukkue on sellaisen jo tuottanut, en yhtään ihmettelisi.

Sitä minä olen feministejä tarkkaillessa monesti itseltäni kysynyt, että millainen trauma laukaisee ihmisessä noin sairaalloisen vihan itseä, omaa kansallisuutta ja eritoten omaa ihonväriä kohtaan? Eikö feministisen politiikan pitänyt vapautta ihmiset ihonvärin, sukupuolen ja muiden ominaisuuksien mukanaan tuomista stereotypioista? Ja jos kyllä, niin miksi juuri feministipiireissä opetetaan häpeämään näitä ominaisuuksia tavalla, joka on tuttu lähinnä ääriuskonnollisista kulteista ja lahkoista?

Suomella ei yksinkertaisesti ole kansana historiaa sen enempää orjuuden, rotuerottelun, kolonialismin tai muidenkaan sellaisten historian häpeäpaalujen kanssa, joiden takia mustaa maalia valkoisen ihmisen naamassa voisi automaattisesti väittää rasismiksi. Valkoihoisilla ihmisillä ei myöskään ole mitään kollektiivista historiallista vastuuta yhtään mistään, ei sen enempää kuin kaikki saksalaiset ovat natseja tai kaikki somalit raiskaajia. Kenenkään ei tarvitse tässä asiassa pyydellä toisten puolesta anteeksi vaikka feministinen propaganda yrittääkin saada väärän väriset ihmiset tuntemaan perisynnin tuskaa. Se kannattaisi pitää siellä Stockmannin markkinoinnissakin mielessä. Kuka helvetti viitsii investoida yritykseen, jossa painetaan paniikkinappia parin anonyymin nettiräyhääjän takia?

Uuden aallon feminismi on lähinnä Josef Mengelen jalanjäljissä marssiva rotuteorioiden ja rodunjalostusopin moderni ilmentymä, jossa yksilön kyvyt, sanat ja teot arvioidaan puhtaasti ihonvärin tai etnisen perimän mukaan. Tämän voi helposti todeta blackfacesta karjuvien Schutzstaffel-feministien jutuista, joissa valkoihoisiin ihmisiin yritetään lyödä rasistin leimaa ja viedä puheoikeus yhteiskunnallisessa keskustelussa ihonvärinsä takia. Tällainen ihmisten vaientaminen syntyperäisten ominaisuuksiensa perusteella on leimallista nimenomaan uuden aallon feministeille, ja se on juuri sitä rasismia, jota meidän kaikkien tulisi vastustaa.

https://www.facebook.com/stockmannhki/posts/1201498159993852
https://yle.fi/uutiset/3-9981348
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minstrel_show
https://nmaahc.si.edu/blog-post/blackface-birth-american-stereotype
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/ylelle-ja-ohjelmapaallikko-pentti-valiahdetille
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/blackfacesta-ja-tiernapojista
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/nettifeministin-vastine-koomikko-iikka-kivelle
http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pojat.htm
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002925124.html
https://twitter.com/minjakoskela
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking
https://www.facebook.com/ruskeattytot/posts/1116931205051693
https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita
https://www.ruskeattytot.fi/rakenteet/valtaontietoa
https://www.ruskeattytot.fi/sielu/maovenavaan
http://tampub.uta.fi/handle/10024/95961
http://www.hautomohattu.fi/vitun-asiat/
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002818437.html
http://liberalismi.net/wiki/Tiina_Rosenberg
https://www.aftonbladet.se/nyheter/article10666944.ab
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000970489.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005505954.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504630.html
https://www.facebook.com/iirisssuomela/posts/748595602007458
https://archive.is/ONyOm

Kirjoitettaessa soi Ajattara - Kuolemassa on kituvan kiitos