Aku Louhimies joutui maaliskuussa 2018 aikamoiseen myllyyn, kun Ylen toimittaja Sara Rigatelli julkaisi hänestä jutun, jossa Louhimiehestä maalattiin ilman konkreettisia todisteita ja yksipuolisiin todistajalausuntoihin nojaten kuva hirviönä, joka käyttää auktoriteettiaan tyydyttääkseen psyykensä pimeää puoli kohtelemalla erityisesti naisia sadistisesti. Yle viis veisasi saamistaan vasta-argumenteista ja oikaisupyynnöistä, joten Louhimies katsoi parhaakseen yrittää jatkaa elämäänsä. Ja nyt, puoli vuotta ensimmäisen kohun jälkeen, Rigatelli sekä Ylen kulttuuritoimitus on jälleen Louhimiehen kimpussa.

Mitä tulee Rigatellin ensimmäiseen Louhimies-juttuun, niin siinä esiintyvien näyttelijöiden mukaan Louhimies oli mm. läpsinyt heitä, pakottanut syömään oksennusta, sylkenyt hiuksiin ja yleisesti piinannut alaisiaan henkisesti. Ohjaaja oli kuulemma jopa jättänyt naisnäyttelijät yöksi ja ilman ruokaa kylmään metsään, jotta he näyttäisivät seuraavan päivän kuvauksissa riutuneilta. Ja koska kyse oli pääosin naisnäyttelijöistä, lanseerattiin tapaus osaksi #metoo-kampanjaa, jolloin sen kyseenalaistaminen muuttuu kriitikoille äärimmäisen tulenaraksi.

Uskon kyllä, että Louhimies on saattanut olla jonkin sortin mulkku, hänhän myönsi toisinaan käyttäytyneensä törkeästi ja ajattelemattomasti niin miehiä kuin naisiakin kohtaan. Mutta ihanko oikeasti aikuiset ihmiset vain jäivät yöksi ruoatta kylmään metsään odottaen tuotantotiimin palaavan seuraavana päivänä taas kuvaamaan sadistin johdolla? Olenko todella ainoa, jolla tässä vaiheessa pirahtaa hälytyskellot soimaan?

Tässä ensimmäisessä tapauksessa haastateltiin myös monia sellaisia tuotantotiimin jäseniä ja näyttelijöitä, jotka eivät olleet kokeneet Louhimiehen käytöstä negatiivisena. Rigatellin jutun rivien välissä näkyy johtopäätös, jonka mukaan Louhimiestä puolustaneiden näkemyksiä ei tarvitse ottaa huomioon tuomiota julistaessa, ja että Louhimies on jo tuomittu syylliseksi kaikkiin esitettyihin väitteisiin.

Toukokuuhun mennessä Louhimies tiimeineen kävi uutisessa esitettyjä väitteitä läpi perkaamalla niin omia kuin Kansallisen audiovisuaalisen instituutinkin arkistoja. Louhimies pystyi kumoamaan liudan esitettyjä syytöksiä ihan loogisten päättelyketjujen kautta, eikä tallenteilta ja muusta materiaalistakaan löytynyt tukea Rigatellin artikkelissa esitetyille väitteille. Itse asiassa Oikeamedia.com:ssa Heikki Porkka julkisti pitkän liudan vasta-argumentteja noille väitteille, ja Louhimies osaltaan vahvisti Porkan jutussa esitettyjen väittämien olevan faktaa.

Paljon puhuvaa on, ettei Yle ottanut näitä vastalauseita huomioon, ei tarkastanut Louhimiehen antamia lisätietoja, ei pyytänyt lähdeaineistoa nähtäväksi tai ottanut huomioon Louhimiestä puoltavien tahojen näkemyksiä. Päin vastoin, Yle vastineessaan vähätteli video- ja äänitallenteiden roolia todisteina, ja pitäytyi yksiselitteisesti kannassaan siitä, että journalisti voi valita kymmenien ihmisten keskenään ristiriitaisista väitteistä sen mielestään oikean ja pitäytyä siinä, vaikka syytetyllä on esittää todisteita omasta puolestaan. Näin tuo ensimmäinen Louhimies-kohu päättyi mielestäni jonkinlaiseen oikeusmurhaan ja jälleen yhteen Ylen journalistista kivijalkaa rapauttavaan imagotappioon.

Uusi kohu taas alkoi sillä, että Louhimies ilmoitti maanantaina Facebookissa tulleensa hyllytetyksi kuvauksista Rigatellin otettua yhteyttä BBC:n edustajiin. Rigatelli oli sähköpostissaan kirjoittanut BBC:lle Louhimiehen kohdelleen kaltoin ja alistaneen näyttelijöitä lähes koko uransa ajan. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään faktoihin pohjaava, neutraali ja journalistisesti perusteltu kysymys. Rigatelli ei todellakaan ole paljastanut tuollaiseen lausuntoon oikeuttavia asioita, vaan se ensimmäinen kohuartikkeli on täynnä pääosin toteen näyttämättömiä ja kiistanalaisia väitteitä. Minusta on uskomatonta, että valtakunnallisen mediatalon journalisti voi tällä tavalla sabotoida toisen uraa aivan ulkomaita myöten, joutumatta toiminnastaan vastuuseen.

Rigatelli myös kysyi sähköpostissaan, että “onko BBC tietoinen [Louhimiehen] taustastaan ja päättänyt palkata hänet silti”? Tämä kysymyksenasettelu on ääriään myöten ladattu. Jos BBC vastaa, että ovat tienneet Louhimiehen väitetyistä naistenalistajan taustoista ja palkanneet hänet silti, palaa palkkauspäätöksen tehnyt ihminen #metoo-inkvisition roviolla välittömästi. Jos BBC taas vastaa, ettei se ole ottanut selvää Louhimiehen taustoista, on jonkun pää taas pölkyllä ja Louhimiehen sopimus todennäköisesti puretaan. BBC ei yksinkertaisesti voi vastata Rigatellin kysymykseen tavalla, joka laannuttaisi #metoo-inkvisiittoreiden raivon. Väitän palkkansa väärtin toimittajan ymmärtävän sen verran retoriikkaa, ettei kysymyksenasettelu ole aivan sattumaa. (See what I did there?)

Hesarin jutussa Rigatelli puolustautuu väittämällä, että “syytökset Louhimiestä vastaan olisivat tulleet joka tapauksessa BBC:n tietoon, olisipa asiaa kysynyt kuka tahansa suomalaistoimittaja”. Mutta miksi yksikään itseään kunnioittava journalisti kehystäisi Louhimiehen näyttämään huonolta uuden työnantajansa silmissä vedoten vahvistamattomiin väitteisiin, kuten nyt tehtiin?

Iltalehden haastattelussa Ylen kulttuuritoimituksen esimies Tuomas Ferm myöntää, että Yle on tehnyt selvitystyötä Louhimiehen ulkomaan projekteista. Jos minä haluaisin tehdä jutun Louhimiehen ulkomaisista tuotannoista, niin kysyisin asiasta häneltä itseltään sen sijaan, että menisin hänen selkänsä takanaan valehtelemaan työnantajalleen silmät ja suut täyteen.

Rigatelli on muuten tällä hetkellä opiskelemassa Los Angelesissa Helsingin Sanomain säätiön apurahan turvin, joskaan kyseisellä stipendillä opiskeleva ei saa tehdä samalla töitä. Kenen muun mielestä kuulostaa oudolta, ettei Ylen kulttuuritoimituksesta muka löytynyt ketään muuta kysymään asiaa Louhimieheltä, vaan asialle katsottiin parhaaksi laittaa toisella mantereella asuva, toisen median stipendillä opiskeleva, opintovapaalla ja työskentelykiellossa oleva toimittaja, jolla on historiaa Louhimiehen persoonan mustamaalaamisesta? Kuulisin mieluusti Rigatellilla, että mikä motiivi hänellä on ottaa riski stipendinsä kanssa sotkeutuakseen tähän juttuun vapaa-ajallaan? Tai vaihtoehtoisesti tietysti sen, mikä logiikassani nyt mahtaa olla pielessä?

Minun on todella vaikeaa nähdä sen enempää Rigatellin kuin Ylen toimituksenkaan olleen liikkeellä vilpittömästi ja selkeästi journalistisista syistä, sen verran monta avointa kysymystä heidän toimintansa jättää ilmaan roikkumaan. Minusta vaikuttaa enemmänkin siltä, että kyseiset tahot ovat ottaneet asiakseen juosta Louhimiehen perässä ympäri maailmaa torpedoimassa hänen uraansa vedoten syytöksiin, joita ei vieläkään ole todistettu oikeiksi. Ja vaikka olisikin, niin mihin maailman ääriin asti valtiollisen mediatalon on perusteltua jahdata häpeärangaistuksensa kärsinyttä ja vilpittömästi anteeksi pyytänyttä Louhimiestä? Milloin ollaan tyytyväisiä? Sitten, kun Ylen kulttuuritoimitus voi kirjoittaa nyyhkytarinan työnsä ja perheensä menettämisestä masentuneen entisen huippuohjaajan päihdeongelmista ja yleisestä rappiotilasta?

Eikä nyt kannata ymmärtää sanomaani väärin. Ei ole mahdotonta, että Louhimies on se myyttien väitetty ihmishirviö. Mutta jos on, niin asia pitää pystyä todistamaan muutenkin kuin siteeraamalla yhden osapuolen selkeästi värittynyttä ja jopa virheellistä väitettä tapahtuneesta.

Lainsäädäntöömme kuitenkin kytkeytyy vahvasti syyttömyysolettamaksi kutsuttu periaate, jonka mukaan jokainen on syytön, kunnes hänet syylliseksi todistetaan.

Minä en ainakaan haaveile Suomesta, jossa vallan vahtikoirat toiminnallaan murentavat näin perustavanlaatuista länsimaisen demokratian peruspilaria. Jos tämä tapa yleistyy, ei meillä välttämättä kohta ole sen enempää sananvapautta, journalistista vapautta kuin vapaata demokratiaakaan, jota puolustaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10115456
https://www.is.fi/viihde/art-2000005688477.html
http://oikeamedia.com/o1-67924
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/20/yle-vastaa-aku-louhimiehen-vaitteet-faktavirheista-eivat-pida-paikkaansa
https://www.facebook.com/akulouhimies.official/posts/1069851993139359
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005865830.html?ref=rss
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005865506.html
https://www.hssaatio.fi/usein-kysytyt-kysymykset/
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/1494a85c-a69b-4f86-8289-4f01c2a5dc28_vd.shtml