Nainen vedenjakajalla

Parilla naistuttavallani on joululahjan antamisessa homma hanskassa mitä suurimmassa määrin. Joulu joululta he ovat ilahduttaneet minua yhä uudestaan.
Lahja on ihan säällisen hintainen, sitä uskaltaa niin muodoin toivoakin tietäen ettei se antajaa perikatoon vie.
Lahja on myös vain hitusen työläs mutta antajan kannalta ihan käypänen.
Lahja myös pitää pintansa ja nautittavuutensa vuodesta toiseen. Ei siihen kyllästy.
Lahjaa odotan ihan yhtä innokkaasti kuin muinoin Liisa-nukelleni uusia vaatteita, joita äiti sille ompeli aina jouluksi.
Lahja on englantilainen joulukakku.
Kälyni, hyvä leipoja, alkoi leipoa sellaista minulle aina jouluksi samalla kun leipoi englantilaisen kakun perheelleenkin. Helposti siinä valmistui kaksi samalla.
Minä säästyin, kiireinen kun tuolloin olin, itse turhalta leipomiselta.
Kun käly sitten muutti toiselle paikkakunnalle minulta meinasi joulun alla mennä sormi suuhun. Pitääkö ruveta opettelemaan englantilaisen kakun leipomista vai kuinka, pähkäilin.
No ei, keksin, että myyjäisistä sellaisen voisin löytää. Samalla saisin hankittua ehkä muitakin lahjoja.
Niinpä parina vuonna hankin pakastimeen hyvissä ajoin ennen pyhiä myyjäisistä kakun.
Vaan kun olin surkutellut tätä kälyn pois muuttoa eräälle ystävättärelleni niin hänpä keksi ruveta leipomaan näitä kakkuja itselleen ja minulle joululahjaksi. Ja niin on kakkuasia taas reilassa. Aattona viimeksi popsin lahjakakkua ja osa on pakkasessa odottamassa uutta nautiskelua.

Tuskin on sattuma, että tänä aikana meitä koukuttavat sellaiset tv-sarjat, joissa tapahtumat sijoittuvat menneeseen aikaan ja miljööseen. Näinhän on asian laita esimerkiksi Downton Abbeyssa, Sydämen asialla-sarjassa ja Naisten paratiisissa.
Tällaiset sarjat, jotka ovat ihan hyvin tehtyjäkin, sallivat meille hetken hengähdyksen aika kovasta maailmanmenosta. Mehän valitsemme tv-ohjelmat tietoisesti, joten ne tulevat johonkin tarpeeseen.
Näissä sarjoissa ja niitä katsellessa hektinen kiire väistyy, ihmissuhteissa viipyillään, miljöö on vähemmän tekninen ja mutkattomampi kuin omamme. Näitä sarjoja katsellessa lepäämme hetken. Luvallisesti.
Joulun yksi viehätys piilee samanlaisessa tunnelmassa ja joskus miljöössäkin kuin näissä menneen ajan tv-sarjoissa. Jouluna kiire väistyy, ihmiset istuvat päivällispöydissä pitkään ja keskustelevat kauan ja hartaasti edes kerran vuodessa. Ja laiskakin saa olla. Menneen maailman lumo laskeutuu maan päälle hetkeksi.
Kävin hiljan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla ja aistin siellä samantapaista, sanoisinko, tsehovilaista atmosfääriä. Se juontui jo kauniista kappelista ja muistomerkeistäkin. Mennyt maailma pois nukkuneine ihmisineen oli kaunis. Kuvani pienestä kappelista on ihastuttanut monia enkä ihmettele. Siitä huokuu tietty levollisuus ja iäisyys.
Joulun rauhaa!

Etsin Suomen kansallisoopperan taloa esittelevää videota youtubesta viikonvaihteessa, kun oopperatalo täytti 20 vuotta. Hain videota oopperataloa kuvaavilla hakusanoilla. Turhaan. Sellaista videota ei tullut myöskään esille arkkitehti Eero Hyvämäen nimen perusteella. Kuitenkin oopperatalo on yksi Suomen kauneimpia rakennuksia.
Meillä olisi hyvinkin esittely- ja markkinointikelpoista nykyarkkitehtuuria paljon mutta siitä ei kovin paljoa maailmalla tiedetä. Arkkitehtuuri kuitenkin voisi olla yksi oiva vientituote.
Vain Alvar Aallon arkkitehtuuria esitteleviä videoita youtubesta löytyy kiitettävästi. Mutta poissaolollaan loistavat sitten monet hyvää työtä tehneet nykyarkkitehdit rakennuksineen.. Esimerkiksi Ilmari Lahdelman Kotkan merimuseo , Helin % co :n eduskuntatalon uusin rakennus, Musiikkitalo, Dipoli, Espoon Tapiolan kulttuuritalo, Kampin kauppakeskus asuintaloineen, Merikannonranta koko kortteleineen, Forecan sininen toimistotalo jne,jne. tarvitsisivat kunnollisia arkkitehtuurivideoita.
Tarkoitan siis videoita, jotka olisi kuvannut arkkitehtuuria ymmärtävä henkilö, ei kuvaaja, joka taltioi esimerkiksi kuoroja tai bändejä ja vilauttaa siinä ohessa jotain kulmaa tai yksityiskohtaa talosta.
Minä olisin monesti tarvinnut näitä videoita, koska olisin halunnut esitellä arkkitehtuuriamme ympäri maailmaa oleville facebookystävilleni, jotka ovat pääosin arkkitehteja, designareita ja taiteilijoita sekä valokuvaajia.
Esimerkiksi tanskalaisesta nykyarkkitehtuurista löytyy paljon ja hyviä videoita. Niitä ovat teettäneet niin rakennusten tilaajat kuten kulttuurikeskukset että arkkitehtitoimistot itse.
Ja videot ovat myös englanninkielisiä kuten kuuluukin.
Jos nyt joku lukija tietää meikäläisiä hyviä arkkitehtuurivideoita, pyydän vinkkaamaan minulle. Ja tarkoitan siis ARKKITEHTUURIvideoita. joissa arkkitehtuuri on pääosassa.

Sitä sanotaan, että kemioiden on kohdattava tai muuten suhteesta ei tule mitään.
Mutta mistä sen tietää kohtaavatko kemiat? Onko se samanlaista kuin rakkaus ensi silmäyksellä? Että sen vaan tuntee heti, että tuo ihminen jää elämääni. Niin minulle kävi aikoinaan.
Vaan muitakin keinoja näyttäisi olevan. Taannoin repäisin Duodecimista pienen uutisen, joka kertoi vallan uudenlaisesta treffipalvelusta. Sen osoite oli www.scientificmatch.com.
Kun luin eilen Ilta-Sanomista, että USA:ssa eräs juristi on haastanut match.com deittipalvelun oikeuteen juristin vaimon kuvien käytöstä feikkien kuvina, etsin käsiini vanhan jutun.
Siinä kerrotaan palvelun hyödyntävän DNA- testiä ihmisten yhteensopivuuden takaamiseksi. Treffailijan kuuluu repäistä näyte pumpulitikulla limakalvoltaan, panna tikku postiin ja kas, kohta DNA-kartta jo ohjaakin treffailijan oikean henkilön pakeille. Kemiat siis tulevat kohtaamaan.
Tänään yritin sitten mennä tutkailemaan, että mitä tällä tieteellisellä deittipalvelulla oikein tarjotaankaan. Vaan sivulle en päässytkään. Sivustolla luki, että Site temporarily unavailable.
Kurkkasin osoitteeseen vielä pari kertaa uudestaan, sama tulos.
En oikein ota uskoakseni moista testausta ja sen tuloksia. Mutta olisi ollut hauska vähän tutkia palvelua.
Onkohan asialla kenties yhteyttä haasteeseen?

Joulun alus ja tienoo voivat olla oiva aika onnellisuusharjoituksille. Pitäisihän maassa olla rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Siinä maaperässä sitten onnellisuuden taitoakin voi hyvin opetella.
Onnellisuus on nimittäin kahden asiantuntijan eli neurofysiologi Tuula Lahden ja terveydenhuollon erikoislääkäri Kaisla Joutsenniemen mukaan opeteltavissa oleva taito. He ovat kirjoittaneet aiheesta Duodecim-lehteen.
He vinkkaavat kolmesta konstista, joiden avulla on saavutettu hyviä tuloksia. Hyvien tekojen harjoitukset ja kiitollisuus- ja voimaantumisharjoitukset ovat tepsineet.
Niinpä vaan nyt itse kukin meistä voi miettiä ja listata harjoitusten aiheita. Minulle juolahtivat mieleen vaikka tällaiset:
Tutulle yksinhuoltajalle voi tarjoutua lapsen vahdiksi, jotta äiti pääsee istumaan iltaa kavereidensa kanssa. Iäkkäältä naapurilta voi kysyä, tarvitseeko hän kaupasta jotain. Tavaroita tulisi ostettua hänellekinhelposti kun itsekin käy ostoksilla. Joulun tienoilla voi soittaa yksin asuville ystäville ja jutella pitkään ja rauhassa tavanomaisten tekstareiden asemasta. Juttuseura voi olla mieleen.
Hyviä tekoja voisin harjoitella vaikka näin: kiitän henkilöitä joita yleensä ei kiitetä helposti kuten postin kantajaa viimeisenä kantopäivänä ennen joulua mukavista posteista tietoisena siitä että hänelle joulun alus on ollut erittäin raskasta aikaa; kehaisen lähikauppaani siitä että se osasi laittaa hyviä tarjouksia joulu alla, kuten minulle keittoja, kun aikaa ei ole tavalliseen tapaan ruoan laittoon; kiitän laitosmiestä jostain puuhasta koska hänen ammattikuntansa ei juuri kehuja saa vaan pikemminkin valituksia asioiden huonosta hoidosta.
Voimaantuminen koskee sitten itseä. Jatkan edelleen kerran päivässä portaiden nousua kuudenteen kerrokseen ja jätän hissin väliin.
Huomion arvoista tässä onnellisuuden tavoittelussa on se, että rahaa ei tarvita. Hyvää itselle ja muille voi tehdä ihan ilmaiseksi.
Jokainen löytää itselle sopivia konsteja onnellisuutta opetellakseen.
Mainittujen asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi USA:sta tuore tutkimus kertoo, että koululaisten elämäntyytyväisyys ja –ilo olivat lisääntyneet onnellisuusharjoitusten myötä.
Siispä: onnea matkaan harjoitellessa!

Asuminen on oma taiteenlajinsa. Joiltakin se sujuu mallikkaammin kuin toisilta.
-Olipa onni, että olin kotona, totesi helpottuneena eräs tuttavani, jonka astianpesukone pullautti kesken ohjelman vettä keittiön lattialle.
Niinpä. Epäselväksi jäi, oliko hän sitten yleensä astianpesukoneen työskennellessä poissa paikalta.
Pesukoneen jättäminen ilman valvontaa on yksi niistä puutteista, joita vakuutusyhtiö If hiljan nimesi asukkaiden mokiksi. Vakuuttajan mielestä asumistaidot ovat näet hakusessa, eritoten ensimmäistä kotiaan asuvilta nuorilta.
Toinen helmasynti oli ruoan jämien laittaminen vessan pyttyyn.
Taloyhtiön hallituksessa olleena voin listata koko joukon muita harmeja, joista muut talon asukkaat kärsivät, ei siis vain vahingon sattuessa asukas itse jos vakuutusyhtiö vielä evää korvauksenkin.
Jätteiden lajittelemattomuus bio-, lasi-, metalli- yms. jätteisiin käy kalliiksi koko talon asukkaille. Ja jätepussien säilyttäminen tai ruokien jäähdyttäminen yli yön parvekkeella innostavat rottia ja hiiriä öiseen liikenteeseen, sillä näitä tuholaisia Helsinki öiseen aikaan vilisee.
Parvekekäyttäytyminen on luku sinänsä ja monen talon riidan aihe: jos grillauksen ja tupakoinnin säännöistä ei pidetä kiinni, riitaahan siitä naapurien kesken saa aikaiseksi. Ajatelkaa nyt vaikka dieetillä olevaa raukkaa, joka joutuu nuuhkimaan naapurin tirisevien makkaroiden tuoksua. Tai parvekkeella nukkuvaa vauvaa, joka altistuu naapurin tupakan savulle.
Ensimmäinen moka voi tapahtua jo taloon tullessa: muutosta ei ilmoiteta asiallisesti isännöitsijälle ja huoltoyhtiölle niin että nimet oven pielessä olisivat ajan tasalla. Taloyhtiö ei voi omin nokkinensa kenenkään nimiä mennä muuttamaan.
Taloissa on erilaisia huoltoon tai korjaukseen liittyviä tarkastuksia, joiden aikana rakentajien on päästävä asuntoihin sisälle. Vaan annas olla: jo ovat jotkut asukkaat laittaneet turvalukot päälle vaikka yhtiön tiedotteessa se nimenomaan kiellettiin. Niin voi jäädä työ kesken ja työmiehet joutuvat tulemaan uudestaan. Se taas voi maksaa ylimääräistä yhtiölle.
Jos asumistaidot siis ovat hakusessa, ihan oman ja taloyhtiön edun vuoksi niitä kannattaisi parantaa vaikka naapureilta, huoltomieheltä tai isännöitsijältä neuvoa kysyen.

Monilla isännöitsijätoimistoilla on myös oivia neuvoja verkkosivuillaan ja niitä myös päivitetään kun uudistuksia kuten vaikka kunnan tai yhtiön määräyksiä tulee.

Miksi ihmeessä minä siihen työpaikkaan sitoutuisin, koska olen siinä vain vuoden, hämmästeli eräs ystäväni pari vuotta sitten.
Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata. Ja ystäväni jättikin vastaamatta ja sitoutui sen sijaan oman uransa edistämiseen. Nyt hän on sitten toisessa työpaikassa.
Uudenlainen sitoutuneisuus, kuten sitoutuminen vaikka mielenkiintoiseen projektiin, onkin eräs työelämän muutoksista.
Niitä on listannut, kolme tärkeintä, Mercurius-lehteen professori Anne Kovalainen. Hän työskentelee Turun työtieteiden keskuksessa Turun yliopistossa.
Vielä vuosia sitten, kun työpaikat olivat nykyistä pysyvämpiä, ihmiset kokivat mielekkääksi sitoutua myös työpaikkaansa kuten vaikka edistää yrityksen tavoitteita.
Toinen muutos onkin siis väliaikaisuus. Hommat ovat usein määräaikaisia, vaikka projekteja. Sitten ihminen voi siirtyä vaikka samassakin firmassa ihan vaikka toiseen toimipaikkaan tai toisentyyppiseen työhön.
Esimerkistä käy vaikka toimittaja, joka ensin työstää tekstejä paperilehdessä mutta muuttaa puolen vuoden jälkeen mediatalon tv-kanavan palvelukseen.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sellainen työ, jonka työntekijä saa työstää alusta loppuun itse, on palkitsevaa. Pisteen paneminen homman päättyessä tuntuu hyvältä. Sitä kokee saaneensa jotain aikaan selvemmin kuin jos tekisi vain jonkun osan jostain työstä. Tällaisen työn palkitsevuudesta olen lukenut tutkimusnäyttöäkin.
Kolmas muutos on minäkeskeisyys, josta oikeastaan jo kirjoitinkin esitellessäni design managementia. Kovalainen käyttää termiä brändäys. Mikäpä siinä: tuote on kuitenkin minä jota myyn. Minun osaamistani.
Se sitten myös tarkoittaa, että me-henkisyys on kärsinyt ja kärsii.
Vaan eräs ystäväni yllätti taannoin. Hän maalaa. Ja hän ilmoitti maalaavansa mieluiten ryhmässä . Se kuulosti minusta oudolta. Olen ajatellut, että taiteilija tarvitsee luomisrauhaa, ei kavereita häiritsemään ympärille.
Ja mitä me-henkeen tulee niin eihän se kadonnut tyystin ole. Kun nyt juuri Suomessa on saatu aikaiseksi keskitetty palkkaratkaisu, niin sanoa täytyy, että kyllä se me-henkikin tarvittaessa löytyy.

”Kirjoittaminen on kaipuuta johonkin. joka on kadonnut, yritys pitää siitä kiinni edes jollain tavoin. Kirjoittaminen on suhteen muodostamista elämään ja kuolemaan.
Kaipuuseen liittyy aina menetys ja kirjoittamisessa on läsnä aina menetyksen tunne. Se on pohjavire, joka liikkuu jokaisen sanan alla ja on myös eteenpäin työntävä voima ”
Perustelin tällä lääkärikirjailija Joel Haahtelan sitaatilla sitä miksi aloitin blogini kirjoittamisen 21.11.2006.
Blogini perustin Kauppalehden alustalle, koska se oli sopivasti tarjolla ja koska minulla oli noin kymmenen vuoden suhde Kauppalehteen.Tämän lehden positiivisesta ja rohkaisevasta linjasta olen aina pitänyt ja se sopi myös arvomaailmaani.
Seitsemän vuotta on kulunut ja näin ajattelen vieläkin.
Myös elämänfilosofiani on samanlainen kuin aloittaessani. Sen eräitä kulmakiviä ovat pyrkimys elää tässä ja nyt, olla mieluummin myönteinen kuin kielteinen ja tajuta, että ihmisellä on aina valinnan vapaus: vapaus valita suhtautumistapansa asiaan kuin asiaan, negatiivisiinkin tapahtumiin.
Seitsemän vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen kirjoittanut myös näitä vuosia edeltävistä tapahtumista kuten kolmen läheisen miehen kuolemasta.
Luetuimmat juttuni ovat olleet pohdintani suhteestani Nokialla työskennelleeseen ystävään.. Nokian iskulause Nokia connecting people oli minulle Nokia disconnecting people. Nokian työntekijät maksoivat kovan hinnan yrityksestä jota me suomalaiset emme enää omista, sillä niinhän me Nokia Mobile Phonesin koimme.
Olen näinä vuosina päässyt tutustumaan arabikulttuuriin ja nähnyt miten vähän suomalaiset siitä ymmärtävät. Ja näin myös miksi arabikevät oli tarpeen ja mitä se merkitsi ystävilleni.
Olen tutustunut italialaisiin ystäviin ja eritoten erääseen unohtumattomaan ja kuullut mafian otteesta italialaisten arkeen. Ja niin vaan kävi että Silvio Berlusconinkin aika tiimalasissa on valunut miltei loppuun.
Olen kommentoinut niukasti minulle lähetettyjä kommentteja, joista kaikkia ilkeimpiä ja törkeimpiä en ole edes julkaissut. Yksi mottoni on karttaa riiteleviä ihmisiä. Tulevalla blogialustalla en enää ilkeyksiä tule julkaisemaan jos kommentoijat minua seuraavat ja niitä sinnekin lähettävät.
Olen saanut myös kiitoksia ja tukevia kommentteja. Eräälle henkilölle, jos hän sattuu tämän lukemaan, haluan lähettää tämän kappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=wUxvU4IDQtY
Kauppalehden lopettaessa nyt yleisöbloginsa kirjoitan blogia city.fi –onlineen, jota kustantaja Ilkka Lavas minulle ehdotti.
Kirjoitan kuitenkin harvemmin kuin tähän asti, koska pääasiallinen sosiaalinen mediani on facebook. Yli 3000 ystävää, monien ryhmien jäsenyys ja yli 5700 seuraajaa pitävät minut kiireisenä. Facebookin luoja Mark Zuckenberg olisi minusta hyvä Nobelin rauhan palkinnon saaja, sillä hän on yhdistänyt eri kulttuurien, uskontojen ja poliittisten näkemysten omaajia oivasti toisiinsa.
http://www.youtube.com/watch?v=O3T6IsXyq68