Emma Karin blogi

Nuori nainen astuu sisään synnytyssairaalan liukuovista. Hän on hermostunut ja peloissaan, hikikarpalot valuvat otsaa pitkin. Nainen ohjataan synnytyssaliin, sillä synnytys on jo ehtinyt pitkälle. Lapsi tulee maailmaan nopeasti. Hän on terve ja kaunis. Väsynyt äiti pääsee omaan huoneeseen tutkimaan uutta pientä ihmistä. Pian ovelta kuuluu koputus. Sairaalan henkilökunta on soittanut poliisit. Naisen epäillään olevan maassa laittomasti.

Suomessa arvioidaan asuvan 2 000 - 3 000 paperitonta siirtolaista. Useimmista EU-maista poiketen Suomessa heille ei tarjota edes välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoitoa. Monet paperittomat eivät edes uskaltaisi käyttää julkisia palveluita, sillä vaikka lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, se ei tunnu aina pätevän paperittomiin.

Jokaisen naiset tulisi saada synnyttää ilman pelkoa ovelle koputtavista poliiseista. Jokaisen sairaan lapsen tulisi päästä lääkäriin. Jokaisen hiv-tartuntaa pelkäävän pitäisi päästä testeihin. Monelle lääkärille on ollut vaikeaa huomata, että Suomessa asuu ihmisryhmä, jolla ei ole oikeutta lääkäriin. Suomen lääkäriliitto onkin pitkään vaatinut, että paperittomille turvataan pääsy terveydenhoitoon.

Helsinkiin avattiin puolitoista vuotta sitten paperittomien klinikka, Global Clinic. Apua voivat hakea ihmiset, jotka oleskelevat maassa laittomasti eivätkä näin ollen voi saada julkisia palveluita sairaaloista. Klinikka toimii salaisessa paikassa, sillä vastaava toimipiste Oulussa jouduttiin sulkemaan jatkuvan häiriköinnin takia, asiakkaat eivät enää uskaltaneet tulla lääkäriin. Kunnon hoitoa vapaaehtoisten lääkäreiden pyörittämällä klinikalla on kuitenkin vaikea antaa. Labrakokeisiin ei ole mahdollisuutta. Välineinä ovat lähinnä stetoskooppi ja verenpainemittari.

Viikko sitten kaupunginvaltuusto hyväksyi valtuustoponteni siitä, että Helsinki alkaa selvittää, miten paperittomien ihmisten terveydenhoito voitaisiin järjestää. Asiaa tuntevat lääkärit ja ihmisoikeusaktivistit olivat riemuissaan, mutta osalle oli vaikea ymmärtää, miksi laittomasti maassa olevalla tulisi olla mitään oikeuksia. Paperittomat elävät huomattavasti meitä huonommissa ja turvattomammissa oloissa. He ovat alttiimpia tarttuville taudeille ja muille infektioille. Näiden tautien hoitaminen on paitsi inhimillistä, se myös estää tautien leviämistä.

Ruotsin hallitus päätti kesäkuussa, että paperittomille ryhdytään tarjoamaan samat terveydenhuoltopalvelut kuin turvapaikanhakijoille. Nyt kaikki lapset ja aikuiset pääsevät lääkäriin, eikä yhtäkään raskaana olevaa käännytetä neuvolan ja synnytyssairaalan ovelta. Nyt kun Helsingin valtuusto on näyttänyt asialle vihreää valoa, tulisi muutoksen lähteä Helsingistä. On sosiaali- ja terveysministerin tehtävä varmistaa, että kaikkialla Suomessa sairaat ihmiset pääsevät lääkäriin.

Tammikuussa 2011 Helsingin kouluissa alettiin syödä vain kasvisruokaa kerran viikossa. Päätöstä edelsi ja seurasin hirvein ruokakeskustelu, mitä olen koskaan todistanut. Harva tuntui muistavan, että kyse on yhdestä lounaasta viikossa tilanteessa, jossa suomalaisten lihankulutus on noussut yli kaikkien terveyssuositusten ja kasviksia syödään liian vähän.

Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa. Valtuutetut jopa kehottivat oppilaita jättämään kasvisruoka syömättä. Päätöksen jälkeen sama keskustelu jatkui mediassa.

Viime viikolla julkaistiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimus kasvisruokapäivän vaikutuksista. Ensimmäisten kasvisruokapäivien aikana osallistuminen kouluruokailuun väheni ja ruokaa heitettiin paljon roskikseen. Käydyn keskustelun jälkeen tämä ei liene kenellekään yllätys. Suurempi ihme oli se, kuinka nopeasti tilanne normalisoitui. Muutamassa kuukaudessa osallistuminen kouluruokailuun ja poisheitetyn ruuan määrä palautuivat normaaleiksi. Näyttää jopa olevan niin, että yhä useampi valitsee kasvisruuan myös muina päivinä.

Helsingin kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Julkinen keskustelu oli aggressiivista ja kasvisruokapäivä toteutettiin ilman mitään positiivista markkinointia. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsingin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että keskipitkällä aikavälillä ruoka-annokset olivat kasvisruokapäivänä pienempiä. Meidän on vain pidettävä huolta siitä, että koulujen kasvisruoka on hyvää. Koululaisille tuntuu olevan aikalailla sama, onko pastakastike tehty jauhelihaan vai soijaan. Monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia. Meidän on tehtävä ruokaan, jota lapset haluavat syödä.

Kun Helsingin kouluissa siirryttiin syömään kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, puhuttiin pakottamisesta, totalitarismista, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Ruokapolitiikka on herkkä asia, josta on vaikea keskustella.

Kaksi viikkoa sitten maailman johtavat vesitutkijat julkaisivat tutkimuksen, josta selviää, ettei lihansyönnin jatkaminen nykyisellään ole enää tulevaisuudessa mahdollista. Vesi ei yksinkertaisesti riitä ihmisten ruokkimiseen enää vuonna 2050, jos jatkamme lihansyöntiä nykytapaan.

Nyt ihmisten juomavesi menee rehun kasvattamiseen, sillä lihantuotanto vaatii paljon enemmän vettä kuin kasvinviljely. Kasvisruuan lisäämisessä tavoitellaan sitä, että ihmiset söisivät itse pelloilla viljellyn soijan tai maissin, eivätkä vasta papurehulla ruokittujen eläinten lihaa. YK varautuu nyt ruokakriisiin, sillä etuoikeutetuilla ei ole tapana muuttaa elintapojaan yhteisen hyvän takia.

Kasvisruoan lisäämisellä kuntien joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää suomalaisten kasvihuonekaasupäästöjä ja vesijalanjälkeä. Eikä kyse ole vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä. Tällä hetkellä suomalaisten lasten ja nuorten päivittäinen kasvisten syönti alittaa suositukset. Lihaa ja rasvaa lapset taas syövät liikaa ja yhä useampi suomalainen lapsi on ylipainoinen. Suomalaiset syövät 1,5 kg lihaa viikossa, kun esim. syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Vaikka lihansyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on tapahtunut lyhyellä aikavälillä, emme huomaa muutosta.

Vaikka tutkijat totesivat, että maailman väestön on tulevaisuudessa melkeinpä pakko siirtyä lähes kokonaan kasvisyöjiksi, ei politiikassa kukaan aja tätä. Viime maanantaina vihreät ehdottivat kaupunginhallituksessa lisäysehdotusta silloin käsiteltävään Globaalin vastuun strategiaan, että Helsinki panostaa kasvisruuan laatuun ja määrään. Tämä oli ainoa yli kymmenestä lisäysehdotuksesta, joka hävisi äänestyksen kokouksessa.

Kasvisruuan edistämisessä on aina tärkeintä pitää mielessä se, että ruuan on oltava hyvää. Vaikka monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia, he eivät ajattele ruokalajien olevan erityisesti juuri kasvisruokaa. Lapsille on tarjottava hyvää ruokaa. Tuottajan vastuulla on huolehtia ruuan ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin "kappale" ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: "Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa." Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: "Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan."

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Kun Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi sivuillaan profeetta Muhammadia esittäviä pilapiirroksia syyskuussa 2005, useat muslimit Tanskassa ja eri puolilla maailmaa suuttuivat. Eniten vihaan herätti pilapiirros, jossa rinnastettiin muslimien profeetta terroristiin. Jyllands-Postenin päätoimitusta ja tanskalaisia uhkailtiin. Länsimaisen maailman silmissä kohu osoitti, ettei muslimimaailma ole valmis sananvapaudelle.

Tällä viikolla Suomessa uutisoitiin, että Yle on kuvannut marsalkka Mannerheimistä kertovan elokuvan Nai­ro­bin lä­his­töl­lä Ke­nias­sa. Mannerheimia näyttelee Telley Sa­va­las Otie­no - musta mies. Lisäksi Otie­no on ollut koditon ja näytellyt aikaisemmin drag queenia. Suomessa ollaan raivoissaan ja elokuvantekijöille on esitetty uhkauksia. Ilta-Lehden äänestykseen osallistuneista 87 prosenttia ei hyväksy tummaihoista näyttelijää Mannerheimin rooliin. Samat tahot, jotka tuomitsivat muslimimaailman reaktiota Muhammad-sarjakuviin, kouhkaavat nyt marsalkan häpäisemisestä.

Mannerheim on Suomessa tabu. Valkoisen kenraalin roolia sisällissodan hävinneiden joukkomurhassa ei haluta ruotia, eikä marsalkan toimien oikeudenmukaisuudesta keskustella. Samalla kun vaadimme venäläisiä ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden nimissä, emme itse kykene samaan. Taiteen on tarkoitus murtaa tabuja ja asettaa meidät pohtimaan omaa tekopyhyyttämme. Vapaassa yhteiskunnassa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, elävää tai kuollutta, jonka käsittely on taiteessa kielletty.

Erityisen paheksuttavaksi elokuvan tuntuu tekevän se, että se on tehty suomalaisten verovaroilla toimivan Ylen toimesta. Lain mukaan Ylen tehtävä on tukea kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria sekä näyttää monipuolinen ja monikulttuurinen kuva maailmasta. Koska tehtävälinjoista löytyy sana "monikulttuurisuus" on Yle saanut nationalistien vihat päälleen. Ja nyt sanotaan, ettei Ylen tehtävä ole tehdä taidetta. Kyllä on.

Yksikään keskusteluun osallistuja ei ole nähnyt itse elokuvaa, sillä sen ensi-ilta on Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -e­lo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la vasta 28. syyskuuta. Itse en odota, että elokuva on kovinkaan kummoinen. Mutta ainakin se olisi hyvä katsoa, ennen kuin sen tuomitsee.

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Kantakaupunkia kiertää parhaillaan HKL:n vesiratikka. HKL on siirtynyt käyttämään metro- ja raitiovaunujen liikennöinnissä Helsingin Energian vesivoimalla tuottamaa ekosähköä. Tämä sähkö on peräisin Kymijoesta.

Vesivoimalla on paljon hyviä puolia, mutta sen aiheuttama tuho halutaan Suomessa unohtaa. Kymijoki, jossa Helsingin Energia ekosähkönsä tuottaa, oli aikoinaan Itämeren runsaimpia lohijokia. Sen vesi oli puhdasta, kosket olivat komeita ja jokeen nousi kutemaan valtavia määriä lohia. Kymenlaakson teollistuessa vesi saastui ja kosket padottiin. Lohi on kotijokiuskollinen kala, jos kotijokeen ei pääse, ei kala voi lisääntyä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Kymijoen lohi tapettiin sukupuuttoon. Nyt koko Itämeren lohi on uhanalainen.

Aikaisemmin vesivoimaloita vaadittiin rakentamaan kalatiet, joita pitkin lohet pääsisivät patojen ohi jokeen lisääntymään. Kalateitä rakennettiinkin jonkin verran, mutta niitä hoidettiin huonosti ja lopulta ne poistettiin kokonaan. Vesivoimalat vapautettiin kalatievelvoitteesta, joka korvattiin istutusvelvoitteilla tai kalatalousmaksuilla. Venäjän Nevajoesta tuotuja lohia alettiin kasvattaa valtavissa kasvattamoissa, joista ne vietiin jokeen kalastettavaksi.

Nyt jokeen on syntynyt uusi hauras lohikanta. Istutetut lohenpoikaset selviävä Itämeressä vuosi vuodelta huonommin kuin luonnossa syntyvät lohet. Istutukset eivät voi pelastaa Itämeren lohta. Pahimmillaan laitostuneiden kalojen geeniperimä on haitaksi koko joen lohikannalle. Jos lohi halutaan pelastaa, on ensiarvoisen tärkeää avata reitit kutupaikoille, jotta lohet pääsevät lisääntymään luonnossa.

Vaelluskalakantojen tilanne on niin huono, että niiden suojelemisesta sovittiin ensimmäistä kertaa myös hallitusneuvotteluissa. Tässä yhteydessä sitouduttiin uuden kalatiestrategian toteuttamiseen ja päätettiin sitoa vesivoimalaitosten jatkoluvat toimivien kalateiden rakentamiseen. Kukaan ei vain tiedä mitä tämä tarkoittaa. Ja jos kukaan ei tiedä, mitä kirjaus tarkoittaa, ei siitä todennäköisesti seuraa mitään.

Kymijoen vaelluskalaselvityksen mukaan uhanalaisen lohen nousua voitaisiin helpottaa huomattavasti rakentamalla vain kaksi kalatietä. Molemmat näistä pitäisi rakentaa juuri Helsingin Energian voimalaitoksiin Ahvenkoskelle ja Klåsaroon. Tätä Helsingin Energia ei ole kuitenkaan halunnut tehdä. Yhteiskunnalla ei ole keinoja eikä halua vaatia voimayhtiöiltä uhanalaisten vaelluskalojen pelastamista. Voimalaitokset sanelevat politiikan.

Kymijoessa on valtava luonnonlisääntymisen potentiaali, jonka toteutuminen parantaisi koko Itämeren lohen tilannetta. Joten samalla kun HKL hehkuttaa Ahvenkoskesta saamaansa ekoenergiaa, sen tulisi asiakkaana edellyttää yhtiötä kantamaan vastuunsa aiheuttamastaan tuhosta. Samaa tulisi vaatia myös Helsingin Energian johtokunnassa istuvien poliitikkojen.

En ole koskaan lukenut yhtään kasvatusopasta. En osaa nimetä yhtäkään kasvatusfilosofiaa. Haen usein lapseni viimeisenä tarhasta. Unohdin päiväkodin äitienpäiväkahvit. Tein jälleen töitä puolet viikonlopusta. Naureskelen usein ystävilleni huonon äitiyden olevan osa identiteettiäni. Ajatus siitä, että olisin erityisen hyvä äiti, ei istu.

Kun odotin lastani eksyin jotain tietoa etsiessäni vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Minulle oli järkytys törmätä siihen totalitaristiseen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä itsekkäiksi ja työssäkäyvät kotiäitejä säälittäviksi. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn. Jokaisella oli vain yksi totuus äitiydestä, perheestä ja lapsen kasvatuksesta.

Kun joku äiti ei tähän muottiin sopinut, tuomio oli armotonta: Huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Hirveimmältä tuntui ajatus siitä, että minä tulisin olemaan osa tätä porukkaa. Tämän peittelemättömän yhteiskunnan kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä bussissa istuva vanhuksella on oikeus kommentoida äitiyttäsi, koska lapsesi itkee. Jostain syystä saat tarjoilijalta pahan katseen tilatessasi lasin punaviiniä. Ja jokaisella on oikeus paheksua jokapäiväisiä päätöksiäsi, koska toisin kuin sinä, he toimivat lapsesi parhaaksi.

Viimeinen naurettavuus äitien kyttäämisessä oli uutinen Vauvakinojen kieltämisestä. Yleisövihjeen seurauksena elokuvia valvovat viranomaiset halusivat kieltää K7- elokuvat sylivauvojen kanssa elokuvissa käyviltä äideiltä. Yhtäkkiä äitien elokuvissa käyminen olikin jotain paheksuttavaan ja viranomaisten oli suojeltava vauvoja. Äitien on parempi jäädä kotiin, onhan se lapsen parhaaksi.

Jyväskylän yliopistossa aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkijatohtori Eija Sevonin mukaan lapsikeskeinen äitiyden ihannekuva kiristää keskustelua ja aiheuttaa äideille turhaa ahdistusta. Ihmiset puhuvat siitä, mitä on hyvä vanhemmuus parhaimmillaan, kun pitäisi puhua siitä, mikä on riittävää. Ohjeena Sevon kehottaa naisia pitämään omasta identiteetistään kiinni. Äitiys on elämän yksi rooli, mutta ei se ainoa. Ja tässä tietenkin auttaa se, jos pystyy ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka tuomitsemisen sijaan tukevat.

Oma äitini on aina pitänyt savitöiden tekemistä siivoamista tärkeämpänä ja hänestä einesruuat olivat yksinhuoltajaperheiden onnen perusta. Äiti oli usein väsynyt ja moni asia meni perheessämme oli vähän sinnepäin. Mutta silti hän oli minusta paras mahdollinen äiti, jonka rakkautta en ole kertaakaan kyseenalaistanut. Olimme tarpeeksi hyviä ja se riittää.

Hyvää äitienpäivää kaikille tarpeeksi hyville äideille. Te olette parempia kuin luulettekaan!

Arvostan suuresti osuuskuntatoimintaa. On hienoa ajatella, että ihmiset itse omistavat kaupan, jossa asioivat. Osuuskaupan erityispiirteitä on demokraattisesti valittu hallinto ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston vaalit ovat parhaillaan käynnissä.

Miksi sitten en itse ole ehdolla edustajistovaaleissa, vaikka pidän osuuskuntatoimintaa tärkeänä? Suomessa kaksi suurinta kaupparyhmittymää hallitsee yli 80 prosenttia päivittäistavarakauppasta ja S-ryhmän markkinaosuus on yli 45 prosenttia. Kunnallispoliitikkojen tekemät kaavoituspäätökset vaikuttavat kauppojen kilpailuasemaan. S-osuuskauppojen valtuustoissa istuu ympäri Suomen lukuisia kunnallispoliitikkoja ja kansanedustajia.

Poliitikkojen ja HOK-Elannon väliset tiiviit suhteet nousivat keskusteluun, kun julkisuuteen tuli tieto edustajistossa istuvien kuntapoliitikkojen ja heidän perheenjäseniensä saamista muhkeista alennuksista S-ryhmän tuotteista. Etuihin kuului mm. 15 prosentin alennus käyttötavaroista, kolmen prosentin alennus ruuasta ja korkeampi korko S-Pankin käyttötileille. Kohun myötä alennuksista luovuttiin, mutta tämän vuoden alusta S-ryhmän päättivät jälleen jatkaa alennuksien antamista.

Ennen HOK-Elannon vaaleja Helsingin vihreät päätti olla laittamatta ehdolle kaavoituksesta päättäviä keskeisiä kuntapolitiikkoja. Tämä koskee niin kaupunginhallituksen kuin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistölautakunnan jäseniä. Tavoitteena on saada aikaan hajurako suuren kaupallisen toimijan ja kunnallisen päätöksenteon välille.

Hajuraon syntymistä ei silti ole odotettavissa ainakaan näiden vaalien jälkeen. Edustajistovaaleissa ovat ehdolla kaikki kokoomuksen ja lähes kaikki sosialidemokraattien kaupunginhallituksen jäsenet. Edustajistoon hakevat myös RKP:n ja keskustan kaupungihallitusedustajat. Samoin edustajistopaikkansa pyrkii uusimaan kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Risto Rautava. HOK-Elannon ja Helsingin keskeisten kuntapolitiikkojen välit säilyvät siis läheisinä myös tulevaisuudessa.

Äänioikeuttaan HOK-Elannon vaaleissa kannattaa silti käyttää. Itse aion äästää vihreää ehdokasta, joka ei ole valtuutettu tai kansanedustaja. Äänestysaika on 2.-14. toukokuuta ja äänestää voi sekä netissä että kirjeitse.

Koko sen ajan, jonka olen ollut valtuutettu, Östersundomin kaavasta on puhuttu tämän kauden tärkeimpänä asiana. Helsingissä on kuitenkin keskitytty joopas-eipäs-Guggenheim -keskusteluun ja Östersundom on saatu kaavoittaa kaikessa rauhassa. Vantaan ja Sipoon kaupunginhallitukset ovat yleiskaavaluonnoksen jo hyväksyneet. Tänään siunauksensa sille antoi Helsingin kaupunginhallitus.

Vihreät vaativat kaupunginhallituksessa alueen luontoarvojen parempaa huomioimista ja äänestivät kaavaa vastaan. Jäimme vaatimustemme kanssa yksin. Kaupunginhallituksen enemmistö päätyi luontoarvojen huomioimisen sijaan poistamaan pohjaesityksestä luonnonsuojelualueita turvaavia kohtia. Mitään järkevää perustetta enemmistön päätökselle on vaikea löytää.

Östersundomin alue rajautuu pohjoisessa Sipoonkorven kansallispuistoon. Sipoonkorpi on yksi harvoista suurista yhtenäisistä metsäalueista pääkaupunkiseudun lähellä. Tämän laajan metsän eteläraja määritellään tässä kaavaprosessissa. Lisäksi noin puolet Östersundomin eteläisistä rannoista on EU:n Natura-ohjelmaan kuuluvia lintualueita, joiden suojeluarvoja kaupunginhallituksen tänään hyväksymä kaavaluonnos todennäköisesti tuhoaa.

Kahden Natura-alueen välissä sijaitsevan ja tärkeitä luontoarvoja sisältävän Talosaaren rakentaminen on kaavan suurimpia ongelmakohtia. Säästämällä Talosaari rakentamiselta turvattaisiin lintulahtien rauha ja Östersundomin uudet asukkaat saisivat virkistyskohteen upean luonnon keskelle. Lisäksi vihreät ovat vaatineet Porvarinlahden ja Bruksvikenin Natura-alueiden väliin jäävän niemen säästämistä. Tämän muutoksen vaikutus alueen asukasmääriin olisi pieni, mutta sen merkitys luonnonarvojen kannalta merkittävä.

Vihreät halusivat palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi, jotta rakentaminen ei heikentäisi Natura-alueiden suojeluarvoja tai rajoittaisi mahdollisuuksia laajentaa Sipoonkorven kansallispuistoa Helsingin alueelle. Vihreät eivät missään vaiheessa ole väittäneet, etteikö Helsinki tarvitsisi kipeästi uusia asuntoja ja etteikö Östersundomiin voisi näitä asuntoja rakentaa. Verrattuna luontojärjestöjen valmistelemaan varjokaavaan vihreiden esitys oli hyvin maltillinen ja sisälsi jo valmiiksi vaikeita kompromisseja.

Vihreät ovat myös saaneet Östersundomin kaavoitusprosessissa monia tavoitteita läpi. Valtaosa uudesta asutuksesta keskittyy Porvoon moottoritien ja Uuden Porvoontien välissä oleville luontoarvoiltaa vähäisemmille alueille. Lisäksi uusi asuinalue on pääsääntöisesti suunniteltu tiiviiksi ja joukkoliikenteeseen nojaavaksi. Tämä on ekologisen kaupunkirakenteen perusta. Tämän päiväinen päätös oli kuitenkin pettymys.

Ekologiseen rakentamiseen kuuluu myös luontoarvojen huomioinen. Tämän vihreät olisivat halunneet varmistaa.