...

Olen vuosien saatossa huomannut, että siedän huonosti tietynlaisia ihmisiä niin työtovereina, asiakkaina kuin ystävinäkin. On tietysti ihan luonnollista, että kaikista ei voi eikä pidäkään tykätä. Ja erilaisuus on rikkautta. Oma yliherkkyyteni on pahentunut tiettyjen luonteenpiirteiden kohdalla viime aikoina niin paljon, että se on suorastaan koomista. Monen mielestä se on myös puhdasta snobismia.

En ole koskaan pitänyt moukkamaisista ihmisistä, leveilijöistä, itsekehuunsa tikahtuvista tai epärehellisistä, öykkärimäisistä ja huonokäytöksisistä tyypeistä. Minua häiritsee suunnattomasti, jos toinen ei huomioi muita ihmisiä. En nyt tarkoita mitään amerikkalaistyyppistä "miltä-tuntuu-onko-kaikki-ok?" -lässytystä vaan itsekeskeistä typeryyttä. Toisten huomioiminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että annetaan ihmisten olla rauhassa.

Kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita, mutta täydellinen vuorovaikutustaitojen puute on on vaikea kohdata. Hiljaisuus ja ujous sekä sulkeutuneisuus eivät sulje pois kykyä kommunikaatioon, vuorovaikutustaitojen puutteessa kyse on enemmänkin asenteesta. Empatian puute haittaa niin nuorten kuin aikuisten kanssakäymistä melkoisesti; sitä ei noin vain opita, jos ei aitoa halua ole.

Minun on kohtuullisen helppo tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, myös älykkään satiirikon tai ihan ilkeänkin ihmisen kanssa, mutta oikeasti tyhmän ja ilkeän ihmisen kanssa eri mieltä olemisessa ei ole mitään loistokasta. Kun toinen kykenee vain papukaijan lailla toistamaan samoja lauseita eikä omaa tippaakaan tilanne- tai tyylitajua, on turha heittää helmiä sioille ja ryhtyä debatoimaan asiasta, jota kyseinen palikka ei tajuaisi, vaikka sen vääntäisi rautalangasta.

Työssäni tapaan hyvin erilaisia nuoria, joista suurimman osan kohtaaminen on mukavaa. Jos jonkun kanssa on vaikeaa, usein jonkun toisen aikuisen kanssa synkkaa paremmin; luottamukseen tarvitaan myös oikeanlaista kemiaa. Oma lukunsa ovat ne nuoret, joihin ei saa mitään kontaktia. En puhu porukasta, joka haistattelee, karkaa kotoa, lintsaa, tappelee, tupakoi ja dokaa; puhun niistä, joilta puuttuu kokonaan asettua toisen asemaan ja kyky tuntea empatiaa. Suurin osa (ongelma)nuorista on kohdattavissa ainakin pienessä ryhmässä tai kahden kesken; he kykenevät myös toimimaan tilanteissa, joissa vaaditaan tahdikkuutta ja myötäelämistä. He kykenevät välittämään muista ihmisistä.

*

Minulle on pienestä pitäen opetettu, että muut ihmiset pitää ottaa huomioon, pitää olla kohtelias ja antaa toisille tilaa alistumatta itse eteismatoksi. Siksi olinkin kummissani, kun samalle luokalle koulussa tuli tyyppejä, jotka olivat itsekeskeisiä ja epäkohteliaita. He saattoivat laukoa mitä tahansa ja milloin tahansa, välittämättä muiden tunteista. Paras ystäväni sai jo ekassa ruokailussa kuulla olevansa läskiporsas ja keittäjä nipottava ämmä. Kokenut opettajamme, todellinen rautakoura silkkihansikkaassa, tarttui toimeen ja kouli heistä parissa vuodessa varsin toisenlaisia.

Entinen koulukaveri totesikin lukiossa tajunneensa ensimmäisen opettajamme loistavuuden kasvattajana siinä vaiheessa, kun pikkuveli oli liemessä koko peruskoulunsa ajan ja ns. vapaan kasvatuksen nimeen vannoneet vanhemmat eivät voineet tajuta, miksi isoveli oli päässyt niin helpolla. Kyseinen mies sanoi silmiensä avautuneen lopullisesti siinä vaiheessa, kun ala-asteikäinen tyttärensä oli kysynyt pohtivasti autossa, että miksi mummolassa puhutaan aina rumasti ihmisistä ja nauretaan oudoille asioille - ja ilmoittanut, ettei ole koskaan hävennyt niin paljon kuin isovanhempien ja sedän kanssa ravintolassa, kun nämä olivat keskustelleet kovaan ääneen tarjoilijan takamuksesta ja juoksuttaneet toista tarjoilijaa turhaan.

*

Toisten mielestä muiden huomioiminen on turhanpäiväistä lässytystä, joka sopii vain luusereille. Yleensä kyseessä ovat ne samat ihmiset, joiden ongelmat ovat aina muiden syytä, sillä omassa ja ihanassa egossa ei ole mitään vikaa.