Oikeudessa joudutaan usein pohtimaan arvoa ihmiselämälle, kun on sattunut ihmishengen vaatinut onnettomuus. Sanotaan, että vasta kuolema kertoo ihmien arvon. Ihmisen arvoa määritellään muutenkin, mutta ei avoimesti. Suurin tapa arvottaa ihmistä on hänen palkkansa perusteella. Palkka. Asema. Sitoutuneisuus. Vastuu.
Moni ihminen kokee, että hänen työtään ei arvosteta. Palkkaa on liian vähän vastuuseen nähden ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ovat olemattomat. Erityisesti kasvatus-, sosiaali- ja hoitoaloilla moni työntekijä joutuu mielestään kantamaan vastuuta asioista, jotka hänelle eivät kuulu. Moni sosiaalityöntekijä ajattelee, että jos ihmiset hoitaisivat asiansa paremmin, hänellä olisi vähemmän asiakkaita. Sairaanhoitaja ajattelee, että jos ihmiset hoitaisivat itseään paremmin tai eivät sekoilisi kännissä, hänen työmääränsä pienenisi. Moni (lastentarhan)opettaja ajattelee, että miksi vanhemmat eivät ole vanhempia, vaan jättävät kasvatusvastuun kouluille.
Monilla naisvaltaisilla aloilla nähdään selvääkin selvemmin, mitä yhteiskunnassa arvostetaan - ja osataan jo pelätä tulevaa. Kalliit ovat laulujen lunnaat - mutta kukapa sitä laulua kuuntelisi?