Ahdistusta kotimaan äidinkasvojen äärellä

Kun ensin on ollut melkoisen kamala alkuviikko töissä, ei kannata sen jälkeen katsoa televisiota. Kannattaa mennä nukkumaan. Vaikka suoraan töiden jälkeen.

*

Töissä saa taas kerran huomata, että kukaan ei auta eniten kärsiviä ja sitä saa hakata päätää kiviseinään yhä uudestaaan ja uudestaan, koska lupaukset on tehty rikottaviksi. Tuntuu siltä, kuin huutaisi kurkku suorana keskellä katua kenenkään kuulematta, huomaamatta ja välittämättä.

*

Resurssien ja säästöjen nimissä nuorisopuolen työntekijänä juotuu nielemään monenlaista. Kun kaikkien leikkausten jälkeen turvallisuudesta ei ole jäljellä edes illuusiota, menee meillä tosi hyvin.

*

Nuorille naisille ja miehille puhutaan itsekunnioituksesta, toisten kunnioittamisesta ja itsemääräämisoikeudesta omaan ruumiiseen. Kun sitten lukee taas kerran, mitä Itä-Suomen hovioikeus on päättänyt, voi mennä suoraan oksentamaan ja pohtia samalla sanomansa perillemenoa.

Tämän illan MOT toi mieleen jälleen sen, mitä eräs nuori poika sanoi taannoin eräässä keskustelussa yhteen tapaukseen (viisi miestä syytettynä 15-vuotiaan tytön raiskauksesta) liittyen: "Mitä väliä sillä on, missä kunnossa kukaan on tuossa tilanteessa? Ei yksi nainen, mies, tyttö tai poika voisi mitään viidelle hullulle." Toinen nuori mies taas sanoi: "Kun tyttö sanoo ei, se tarkoittaa kyllä. Kaikki sen tietää." Siinäpä tas yksi kaveri, jonka otsaan pitäisi tatuoida varoitustagi.

Seksuaalinen väkivalta ja raiskaus ovat tabuja. Niiden uhrit on syyllistetty hiljaisiksi. "Liian lyhyt hame", "liian humalassa", "muutti mieltään", "valehtelija", "kulki puiston poikki", "nousi väärän tyypin kyytiin".

Seksuaalirikoksen tekijästä on monenlaisia tyypiteltyjä arkkityyppejä, joista suurin osa on pielessa. Tekoa lieventävät asiat taas ovat liian uskomattomia kaikille muille paitsi Itä-Suomen hovioikeudelle. Puhdas rikosrekisteri, vakinainen työpaikka, vankka yhteiskunnallinen asema, perhesuhteet, "tilanteen meneminen liian pitkälle".

*

Kymmenen vuotta Suomessa asunut brittiläinen tuttavani jaksaa ihmetellä näkemystä maastamme tasa-arvoisen oikeuskäsittelyn mallimaana yleisen oikeuskäytännön kautta. Hän on koulutukseltaan juristi. Kotimaassaan hän keskittyi ns. nais- ja avioliitto-oikeuteen, Suomessa hän on muissa tehtävissä. Hänen suurin hämmennyksensä koskee suomalaisen oikeuskäytännön matalaa rankaisulinjaa (tuomioissa kautta linjan) ja ennen kaikkea suomalaisen oikeuslaitoksen heikkoa kunnioitusta ihmishenkeen ja ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen (seksuaalisen väkivallan lisäksi muukin väkivalta).

*

Illan lopuksi käänsin vahingossa dokkariin lapsivaimoista. Vaikka oltiinkin kouluttamattoman white trashin ja suljettujen yhteisöjen sydänmailla, osui osa dokkarista myös suomalaiseen näkemykseen. Osa nuorista naisista kun syöksyy suin päin suhteisiin hyvinkin nuorena päästäkseen pois kotoa. Tai saadakseen jonkun, joka välittäisi. Edes hetken. Lopputulokset vaihtelevat näissäkin tapauksissa. Erään asiakkaani äiti on minua puoli vuotta vanhempi. Hänellä on viisi lasta, joilla kaikilla on eri isä. Vanhin tytär on raskaana. Ikäisestäni naisesta tulee isoäiti 35-vuotissyntymäpäivänsä aikoihin. Hänellä itsellään on menossa noin kymmenes avomies.

*

Muistan keskusteluni aikuisuutta kohti astelevan kummityttöni kanssa. Puhuimme nuorten naisten kokemista vaaroista ja siitä, miten pahimmillaan koko ajan pitää pysyä skarppina, pitää luottaa usein vain itseensä ja muistaa pitää huolta kavereistaan. Silti monenlaista ikävää sattuu. Neiti katsoi sitten minua ja sanoi: "Sunkin pitää olla varovainen. Hyväksikäyttäjät ja hullut ei parane koskaan. Ne vaanii naisia kaikenikäisiä matkallaan. Siks meidän pitää varoa. Ja pitää siskoista huolta."