At the gates...

... of hell.
Precis.

Milloin oppisin leipätyöläiseksi? Sellaiseksi, joka tulee duuniin, tekee duuninsa, lähtee himaan eikä uhraa mokomalle ajatustakaan työpaikan oven suljettuaan.

Mitä jos omassa työssä se ei ole mahdollista millään?

Työ ei tekemällä lopu. Puuttuvat resurssit revitään työtä tekevien selkänahasta. Mitä ideaa on uhrata työlle koko elämänsä?

Milloin työ muuttui tuskaksi? Puuduttavaksi tylsyydeksi? Milloin sitä huomasi, ettei enää palaa korkealla liekillä, innostu, riemastu ja nauti? Milloin ilo muuttui järkeväksi velvollisuudeksi?

Kädessä on kortit, joiden avulla ei syksystä selvitä. Tie kapenee, katulamput ovat himmeät. Aikanaan rämmitään mutaisella polulla taskulampun valossa ja lopulta pimeydessä.

Itsepäisyydellä pääsee pitkälle - marraskuussa nähdään, miten pitkälle.