Here I go again (revisited)

Aamu on kirkas, auringonpaiste hurmaa. Mieleni säntäilee sinne ja tänne.

Here I go again.
Here I went again.
Here I have gone again.
Here I had gone again.

Joskus on pakko olla samaa mieltä Whitesnaken kanssa, mikä jo sinällään on kohtuullisen kamalaa.

*

Kun lähtee pitkästä aikaa radalle pikkuisen liian hupsaisena, pikkuisen liian flunssaisena, pikkuisen liikaa töitä tehneenä, pikkuisen liian iloisena ja pikkuisen liikaa halipulaisena, päätyy aina samaan kuin aina ennenkin. Samaan kainaloon. Samaan pieneen notkahdukseen mielenrauhassa.

Kun on koko illan hehkunut mielihyvää ja iloa ihanien ystävien seurasta, huomaa leimuavansa soihtuna tumman baarin harmaudessa ja juttelevansa innolla vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.

Samalla huomaa tanssivansa kummallista soidintanssia toisen ihmisen kanssa. Kiertävänsä pienenevää kehää, joka lopulta johtaa käsien ja ajatusten kietoutumiseen yhteen. Ja lopulta siihen, että herää aamulla sängystään kietoutuneena lakanoihin ja toiseen ihmiseen.

*

Toisen nukkuessa väsyneen ihmisen unta sitä nojaa otsaansa ikkunaan aamun kirkkaudessa ja alkaa automaattisesti järjestellä ajatuksiaan, rauhoitella mieltään ja suojella mielenrauhaansa. Toimintansa automaatioon suhtautuu rauhallisesti - se on kokemuksen opettama ja hioma toimenpide.

Kun katselee nukkuvan kasvoja, palaa äkkiarvaamatta vuosien taakse. Ensimmäisiin kohtaamisiin. Kaikkeen siihen, mitä vuosien aikana on tapahtunut. Mitä on sanottu, mitä on jäänyt sanomatta. Kummalliseen kemiaan. Kaikkeen siihen, miksi tässä tilanteessa ollaan jälleen kerran.

*

Aamun kääntyessä päiväksi seisomme vastakkain valon täyttämässä asunnossa. Katsomme toisiamme verhotuin katsein. Annamme hiljaisuuden nousta välillemme. Halaamme hyvästiksi. "Nähdään taas joku kerta."

Oven sulkeuduttua avaan ikkunan ja hengitän kirpeää ja viileää ilmaa. Kaivan Hesarin pöydälle ja alan lukea tuoreista tapahtumista.