Kaadoin light-colaa karahviin ja lisäsin jäävuorellisen jääpaloja. Pullo oli unohtunut kaupasta tullessa tiskipöydälle, joten juoma oli lämmintä. Lisää jäitä...
*
Kun etsin kaapista pilliä, katseeni osui kaapissa iäisyyden nököttäneisiin rommi-, gini- ja viskipulloihin. Huvittuneesti pohdin, pitäisikö tehdä Cuba Libre -sekoitus. Cuba Libre keskellä päivää, mikä ajatus! Naureskelin asiaa pilkkoessani mansikoita pakasterasioihin limsalasi vierelläni. Mainitsin hullusta ajatuksestani ystävättärelleni, joka soitteli töistä ja kyseli kuulumisia. Hän ei ymmärtänyt huvittuneisuuttani. Ei drinksua? Miksi? Lomallahan kuuluu juhlia!
Skumppaa vaikka aamiaisella!
Valkkaria, uusia perunoita ja silliä lounaaksi!
Iltapäivällä terassille muutamalle siiderille!
Auringonlasku ja muutama drinksu parvekkeella !
Kuuma yö kutsuu baariin bilettämään!
Bailabailabaila!
Huolet nurkkaan, nyt on kesä, nyt pitää juhlia!
"Jos mä olisin sä, nakkaisin drinksua naamaan ja lähtisin baanalle. Sulla ois aikaa bilettää vaikka kuinka! Talvella voi sitten olla taas kunnollinen."
*
Suomen kesä kuohuu oluttuopeissa, pirskahtelee siiderilaseissa, kuplii kuohuviinipulloissa, läikähtelee valkoviinikarahveissa, napsuu drinkkilasien jäissä ja soljuu alas kurkusta taskulämpiminä puistojuomina.
Tarhatädit ovat tottuneet syksyllä muksuihin, jotka skoolaavat maitomukeilla, haluavat ottaa drinksut ja kertovat isin kaljakeissin leviämisestä Baltic Princessin portaissa.
Kaveriporukoissa naureskellaan kesän hatarille festarimuistoille, kuumille baarikierroksille ja surraan terassikauden loppumista.
Työpaikoilla huokaillaan työhönpaluun raskautta ja rutiineja, kirotaan kiirettä ja huomataan monella putken jääneen päälle.
*
En ole absolutisti. Pidän viinistä ja drinksuista. Minulla on aina ollut (vaarallisen) hyvä alkoholitoleranssi kuten koko suvullani. Silti minulla on aina ollut hyvin luterilainen suhtautuminen alkoholiin.
Minua ärsyttää suunnattomasti suomalaisen yhteiskunnan alkoholimyönteisyys. Jos on tyrinyt tuubassa jotakin, humalatila on hauska asia, lieventävä asianhaara tai helvetin hyvä selitys. Kännissä saa sanoa tai tehdä mitä tahansa, humala on vain excuse. Ylös vain tuolista ja kohti seuraavaa tuoppia.
*
Oma alkoholinkäyttöni on vuosien myötä vaihdellut hyvinkin paljon. Olen aina kuitenkin ollut tarkka alkoholinkäytöstäni. Yhä useammin baari-iltani kuluu parin viinilasin jälkeen limsan ja veden parissa. Keikoilla käyn yleensä täysin limsalinjalla. En käytä viinilasillista rentoutumiseen työpäivän jälkeen tai naukkaile konjakkia ahdistukseen.
En ole koskaan tehnyt kovin suuria tyhmyyksiä bilereissuillani. Silti olen erikoistunut potemaan morkkista juomisestani hyvinkin helposti juuri luterilaisen suhtautumiseni takia. Ystäväni jaksavat ihmetellä asiaa, sillä en ole alkoholin ongelmakäyttäjä.
Toisaalta eräs ystäväni huomautti, että moni pitäisi häntä ongelmakäyttäjänä. Hän kun juo joka ilta pienen lasillisen punaviiniä. Hän tosin juo enemmän kuin yhden annoksen alkoholia kerrallaan noin kaksi kertaa vuodessa.
*
Kesäinen päivä Vaasankadulla oli hyvä muistutus kesän ja alkoholin pyhästä yhdistelmästä. Korjaus: alkoholin ja kaiken mahdollisen pyhästä yhdistelmästä. Vastaan tuli kaksi (toivottavasti) selvää miestä, molemmat autolla. Terasseilla ja baareissa öristiin, kadulla hoiperteli sekaisin olevaa porukkaa ja nuori kundi otti huikkaa kossupullosta jalkakäytävällä.
Suomalainen kuva alkoholin ongelmakäytöstä on juuri tämä: syrjäytyneet äijät ja pari muijaa tuoppien äärellä Kallion kuppiloissa. Suomalainen alkoholiongelma tosin asuu myös aivan muunlaisessa sosioekonomisessa ympäristössä. Me siistissä sisätyössä olevat, korkeasti koulutetut nuoret ja nuorehkot naiset ja miehet juomme yhä enemmän. Skumppabileitä, viinimaistajaisia, pokeri-iltoja, risteilyjä, viski-iltoja. Tapaamisia, joihin kuuluu alkoholi saumattomasti. Piristetään arkea, rentoudutaan, tuodaan juhlaa arjen keskelle, nollataan.
*
Suomessa alkoholinkäytön haitoista kertova puhe tulkitaan helposti moralisoinniksi (sitäkin kyllä piisaa...). Kyllä nyt aikuinen saa ottaa viinaa silloin kuin huvittaa! Höh! Kerran täällä vain ollaan.
Kannattaisi silti pohtia, miksi alkoholi kuuluu elämässä tiettyihin tilanteisiin. Baari-ilta selvinpäin, lauantai-ilta kotona ilman baaria&drinksua, kaverin tapaaminen baarin sijaista kahvilassa, tuoppien sijaan kävelylenkki rannalla ja synttäriskoolaukset holittomalla kuohuvalla ovat kokeilemisen arvoisia. Me ihmiset kun olemme niin helposti tottumuksen orjia.
4 kommenttia
Franny_Berry
16.7.2012 11:26
Kerrassaan mainio kirjoitus.
Vastaa kommenttiin
augiem
18.7.2012 00:34
Qué diablos?! Tummaa rommia ja kokista? :)
Tykkään myös, kirjoituksestasi siis.
Niin syvällä kulkee suomalaisen miehen perusriiteissä alkoholinkäyttö, että sen jäätyä kohdaltani taka-alalle, vähenivät myös kutsut kaveripiirini saunailtoihin. Ja jos oikein tarkoin haluan asiaa ajatella, moni kaveritapaaminen taisi usein osin perustua pohjimmiltaan vain tilaisuuteen päästä pämppäämään.
Olin pitkiä aikoja poissa täältä ja palattuani koko humalakulttuuri tuntuu vain pahentuneen. Se naamioituu jonkinlaisen kepeyden, ehkä skumppalasillisten taakse mutta jotain vaikuttaa olevan vinossa. Jotain, johon on hankala saada otetta.
Vastaa kommenttiin
irga
19.7.2012 01:18
Tummaa rommia ja kokista, tietysti!
Meillä naisilla on helpompaa tuossa juomisasiassa - vaikka joku jurpo aina välillä kysyy, että onko juomaton raskaana. Fiksua.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:36
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin