Bad bachelorette...?

Kaverini firmassa pistetään porukkaa pihalle lähestulkoon randomilla ja melkoisen kummallisilla perusteilla myös päätettiin jäämisistä ja lähtemisistä. Perusteet ovat niin epämääräiset, että luottamusmiehet ovat olleet yhteydessä liittoon, kertoo samassa lafkassa logistiikkapuolella työskentelevä tuttavani.

Suurin peruste näyttää olleen perhetilanne, äärettömän oleellinen pätevyyden ja työtehon mittari.

*

Kaverini on ahkera työntekijä, joka tekee työnsä hyvin, on saanut vuosittain loistavaa palautetta asiakkailta, ollut työtehokkuudessa firman parhaita, sairauspoissaloja on vain muutama ja työkaverit tykkäävät hänestä.

Neidillä on vain kaksi huonoa puolta: hän on nainen ja perheetön.

Ulos johtavalle hihnalle tyrkätyistä nuorimmat ovat kolmikymppisiä ja vanhimmat lähenevät viittäkymmentä. Kaikki ovat perheettömiä, eronneita tai yksinhuoltajia. Ja kaikki ovat poikkeuksetta hyviä työssään. Kolme neljästä on naisia.

Muutaman tehottoman, paljon epämääräisestä poissaolevan ja laiskan työkaverin on "pelastanut" se, että he ovat perheellisiä miehiä. Kyllä sellainen nyt töitä tarvitsee, että voi perheensä elättää, oli pomo leukojensa takaa hytissyt.

Eikö nelikymppinen, kahden teini-ikäisen yksinhuoltajaäiti ole perheellinen?

*

Perheellisyys ja perheettömyys ovat - tai niiden pitäisi olla - epäolennaisia asioita työn kannalta. Silti itsekin huomaan perheettömänä joutuvani toiseen kastiin, siihen, jolla on aika aina hoitaa kaikkea ylimääräistä, koska minulla ei ole lapsia. Tuli tänään puhuttua asiasta parinkin kaverin kanssa, kun näin keväällä monenlaista ylimääräistä diipadaapaa alkaa töissä kasaantua.

Koska olemme perheettömiä, minun (ja muiden perheettömien)...

... pitää olla siellä, täällä ja tuolla pitempään, koska meidän ei tarvitse hakea ketään lastentarhasta, vapauttaa hoitajaa tai mennä katsomaan jälkikasvua. Meidän pitää siis tehdä ilmaista lisätyötä, koska meillä ei ole kunnon tekemistä työajan ulkopuolella.

... pitää joustaa työssä, koska perheelliset eivät pysty.

... pitää ymmärtää, että työtunnit ovat pienemmät, koska emme ole perheellisiä ja siten elatusvelvollisia.

... pitää olla koko ajan kateellisia perheellisille.

... pitää perustella elintapaamme.

... pitää jaksaa kuunnella "... mut et sä voi ymmärtää, koska sulla ei ole lapsia!" -mantraa.

... pitää ymmärtää, että huonompi työntekijä saa jatkaa, koska hänellä on perhe.

... pitää jaksaa hoitaa perheellisten työt ilman lisäkorvauksia silloin kun näiden lapset ovat sairaana.

... pitää ymmärtää, että omat työt kasautuvat sairastaessa, koska perheelliset eivät ehdi niitä hoitaa.

... pitää ymmärtää, että perheellinen tarkoittaa heteroparisuhteessa olevaa ihmistä. Yksinhuoltajat eivät ole oikeita perheellisiä, vaikka lapsia olisi miten monta.

*

Istuin tämän potkut saamassa olevan kaverini kanssa kahvilla pohtimassa tulevaa.

Olemme molemmat jäämässä työttömiksi.
Molemmat kuuntelemme nonstoppina utelua tulevasta ja tunnemme tietynlaista perverssiä tyydytystä siitä, että sanomme nonchalantisti tulevaisuuden olevan täysin avoin.
Molemmat olemme vastanneet tunkeileviin mukamyötätuntoisiin pistoihin.
Olemme vastanneet aidosti pahoillaan ja huolissaan oleviin kysymyksiin.
Inhoamme tekopyhää lätinää.
Saamme aina joltakulta idiootilta kuulla, että perheettömyys selittää työttömyytemme, koska perheellisyys tuo uskottavuutta, oikeaa vastuunkantoa ja organisointikykyä sekä kasvattaa ihmisenä.

*

Työn ja perheen yhdistäminen on vaikeaa ja vaatii välillä akrobaatin kykyjä. Silti ihmisen siviilisääty ja perhetilanne eivät saa asettaa työnteijöitä eriarvoiseen asemaa.

Monilla työpaikoilla oletetaan, että perheettömät ja toisaalla ylipäätään lapsettomat ovat niitä, joiden pitää tehdä hulluna töitä ja joustaa.

Jokin aika sitten minulla oli mielettömän rankka työputki. Olin jatkuvasti kipeänä ja painoin silti 10 tunnin työpäiviä ja tein kotona vielä 4-5 tuntia töitä. Jos en jaksanut - siis jätin kotityöt myöhemmäksi - sain kuulla kuittailua siitä, että luulisi nyt minun jaksavan, kun minulla ei ole ketään kotona huollettavana. Samaan hengenvetoon kelpasi myös kommentoida, että minun pitäisi tehdä muutakin kuin töitä, että tuskin ketään kotoa haetaan. Ja logiikka oli...?

*

Kaverieni lapset ovat kivoja. Olen kummitäti. Teen töitä nuorten parissa. Teen itse omat valintani. Arvostan erilaisten ihmisten erilaisia valintoja. En arvosta sitä, minun valintani määräävät minut eriarvoiseen asemaan. Taas.

Kirjoitettaessa soi T0N: Cinnamon Girl