Despertar

"Mä en ymmärrä, miksi Väyrynen ei kelpaa keskustalaisille!"
"Mä olen dokannut KOKO viikonlopun, hee!"
"Mä olen ollut tänään kolme tuntia salilla ja syönyt vain puuroa!"
"Se suuttu mulle. No, oma moka! Siis ei kandee mun kaa!!!!"
"Mä olen niiiiiiin väsynyt!"
"Äitiys tekee naisesta Naisen!!!!"
"On toi sit komee!"
"Lähdetään nyt voimaannuttavaan kerhotapaamiseen!!!"

*

Istun kotona tekemässä töitä teemuki vieressä, lainakoira jaloissa ja kasa papereita pöydällä. Ilta tummenee ulkona yöksi. Tehtyjen töiden paperikasa kasvaa hyvää vauhtia. Niska on jumissa, joten haen Buranan ja lisää teetä. Vielä kun jaksaisi parisen tuntia.

Vilkuilen välillä Facebookista ja Skypestä, josko kaveri ehtisi jutustelemaan työnsä ääreltä. Kun käyn läpi papereitani, kiinnitän huomiota muutamaan tuttavaani, joiden päivitystahti on hämmentävä.

Olen varmasti estoinen, nynny ja yrmy, mutta kaiken mahdollisen asian jakaminen verkossa (ja muutenkin) hämmentää minua. En silti saa napsautettua näitä konekivääripäivittäjiä pois listoiltani. Siskoni on jo deletoinut uutisvirrastaan kaikki äitilässyiksi luokittelemansa tuttunsa, joista osa päivittää myös kuulemma Twitteriin kaiken mahdollisen lapsensa suolen toiminnasta alkaen. (Voi paska, etten sanoisi...) Eräs ystävättäreni on poistanut kaiken huomiohuoraukseksi luokittelemansa päivitysmatskun ja toinen ne kaikki, jotka harrastavat 78 youtube-linkin lisäämistä kerralla.

Minä en vain lue niitä, jotka minua eivät kiinnosta. Se ei silti estä minua ihmettelemästä.

Sosiaalisen median tarkoituksena on yhdistää ihmisiä virtuaalisesti. Se myös korostaa tiettyjä piirteitä uskomattoman paljon...