Dih...

Oloni on vähemmän pumpulinen, kuumetta ei ole ja pää on aika selkä. Huomenna matka käy töihin. Ajattelin kuitenkin bookata ajan työterveyteen ja pyytää tsekkaamaan, että olen kunnossa. Jos muistan.

Peilistä katsoo punainen turbonuhanenä, jolla on nassu turvoksissa, silmät flunssaiset ja ylähuuli rohtunut. Huominen ei taida olla kaunis päiväni... Eikä välttämättä pari seuraavaakaan.

Työssä huomaa usein pukeutumisestaan fiiliksensä myös omaan ulkonäköön. Simpsakkana fiilisaikana (yleensä alkusyksyllä) tulee sipsuteltua lyhyemmässä hameessa ja kunnon koroissa. Sitten hameen mitta pitenee syksyn myötä... Pahoina päivinä ylle kiskotaan liituraitahousut, luottotoppi ja mummovillatakki. Mieliala pyritään pitämään kunnossa koroilla. Huomenna ne matalat kengät olisivat ehkä sittenkin hyvä juttu...