Fan...

Ensin palelsi.
Maanantain työpäivä oli tuskaa.
Maanantain ja tiistain välinen yö ryömittiin kuumeisessa tunnelissa.
Tiistaiaamuna kuumemittari näytti lievää lämpöä, mutta burana naamaan ja töihin, kun oli pakko. Päivä meni pumpulissa. Ilmoitin olevani keskiviikon ja torstain pois ja tein duunit siihen kuntoon, että voisin jäädä kotiin. Pääsin nipin napin kotiin asti.
Tiistai-ilta meni horkassa, kuume hiipi ylemmäs, ylemmäs ja ylemmäs. Harkitsin jo konttaamiseen siirtymistä, kun huippasi niin paljon. Ensimmäistä kertaa elämässäni yksinasuminen tuntui pelottavalta. Kaivoin paracetamolit ja ibuprofeiinit esille ja sain kuumeen alemmas. Yöllä sain jopa nukuttua.
Aamu valkeni lupaavampana. Nyt olo on parempi, vaikka hieman hutera. Pää on varsin täynnä räkää, kuume lääkkeiden ja yön vuoksi toistaiseksi matalalla.
On todella mahtavaa olla kuumeessa kolmatta kertaa tämän vuoden puolella. Se viime syksyn pakollisine ylitöineen taitaa ottaa nyt palkkansa.
Tulisikohan nyt viimein opittua jotain...?