Hajanaisia

Kuumeinen olo jatkuu edelleen, joskin hieman lievempänä. Onkin ollut tässä reporankatilassa hupaisaa kuunnella, lukea ja yrittää ymmärtää ihmisten Ystävänpäivän/Alla Hjärtans Dagin/Valentine's Dayn ahdistusta. Muista Briteissä asuessani amerikkalaisen puolitutun tytön kuvauksia huomiottomasta rakkauden päivästä sekä suomalaista kummastuneisuutta sen äärellä.

*

Puhuin miespuolisen ystäväni kanssa puhelimessa pitkään monista asioista. Hän oli äärettömän ärsyyntynyt tämän katkerasti saamattoman Timo Hännikäinen Ilman-pamfletista. Itse en olisi jaksanut ottaa asiaa edes puheeksi, siksi ohuelta ja säälittävältä koko pamfletin idea tuntui. Tietysti henkilökohtaisuus on tiettyyn rajaan asti tehokas keino konkeretisoida asia, mutta yleispätevyyden puute voi myös ärsyttää. Se, että "provosoidakseen" ehdottaa toisen sukupuolen (tässä tapauksessa naisten) pakollista bordellipalvelusta, kertoo varsin paljon kirjoittajan naiskäsityksestä. Ei mikään ihme, ettei flaksi käy. Ystäväni pinna kuitenkin paloi sen vuoksi, että hänen mielestään Hännikäinen alentaa yhtä lailla oman sukupuolensa ehdotuksellaan, jonka mukaan mies saa vain bordellista. Huono vertaus sikälikin, että bordellit moni nivoo suoraan ihmiskauppaan ja heikomman alistamiseen.

*

Kun istuin viikonloppuna junassa, kiinnitin jälleen kerran huomiota pääkaupunkiseudun kehyskuntien radanvarsissa sijaitseviin identtisten puutalo- ja kerrostalolähiöiden radanvarsiseisakkeisiin. Olen asunut lapsuuteni ihanassa vanhassa puutaloröttelössä pikkukaupungissa ja sen jälkeisen elämäni vaihtelevanlaisissa kerrostaloissa kaupunkien keskustoissa tai niiden lähettyvillä. Olen ylipäätäänkin tottunut asumaan paikoissa, joissa on asumisen ja elämän tuntu; en paikoissa, joissa on keskelle peltoa rakennettu suuri määrä omakotitaloja, rivareita ja matalia kerrostaloja vieri viereen, minikokoisille tonteille, kauas palveluista ja elämästä.

Kaverini perhe muutti vielä osittain rakenteilla olevaan peltolähiöön vuosi sitten. Kaverini on kotona vauvan kanssa, ja mies käy autolla töissä Vantaalla. Lähimpään kauppaan on pitkä matka, tie kurainen ja jalkakäytävä puuttuu. Kaverini valittaa, ettei kukaan käy koskaan, kun matka on niin vaikea. Kun menen hänen luokseen, matkustan ensin junalla, sitten bussilla ja lopuksi oikaisen kuraisen metsäpolun kautta. Aikaa menee yli tunti suuntaansa Helsingin keskustasta. Great.

*

Tietyissä tilanteissa sitä haluaisi asua muuallakin kuin Helsingin kantakaupungissa; silloin kuin vastapäätä oleva baari ei taaskaan kunnioita terassimusiikin soittoaikoja tai saa äänieristystään kondikseen; silloin kun kuumana iltana olisi ihana astella pihalla paljain jaloin; silloin kun kaverin lasten kanssa lähdetään ulos leikkimään.