Färga om mig

Maalasin kynsiäni verenpunaiseksi. Päättelin kulmien, ripsien ja hiusten värjäämisen olevan ajankohtaista. Varpaankynnetkin voisi puunata, jotta näyttäisi stailimmalta venyttely- ja tanssahtelutunneilla. Pitäisikö käyttää huulipunaa useammin?

Pukeudun varsin yksivärisesti muiden mielestä, mutta omasta mielestäni musta jotenkin itsestään putoaa ylleni. Se on varmaan osittain suojaväri, joka sopii lähes joka tilanteeseen, hoikentaa ainakin naistenlehtien tyylitätien mukaan, toisaalta erottaa tietyssä seurassa joukosta. Musta on monessa mielessä köyhän ystävä vaateostoksilla, mutta haalistuneita kledjuja pitäisi muistaa värjätä uudelleen useammin. Musta on myös täydellinen tausta aksenttiväreille. Sukkahousuilla, kengillä, laukuilla, huiveilla ja koruilla sekä huulipunalla on hyvä revitellä.

Olen varsin kalpeaihoinen, värjään hiuksiani omaa väriään tummemmaksi ja harmaannun pian myös sukuperintönä sellaista vauhtia, että purkkikierteessä ollaan. Värillisiä piilareita joskus pohdin, olisi makeaa tuijotella maailmaan tummanviolettisin silmin. Haluaisin myös räväkämmät pokat silmälaseihini. Pitäisi varmaan hankkia kahdet, jotta "hengettömillä" kehyksillä voisi ottaa rauhallisemmin.

Ulkoinen olemus on mietityttävä asia. Työpaikallani on nyt käynyt tuttava vuosien takaa, ajalta, jolloin ulkomuotoni oli hyvin erilainen. Kollegojeni ilmeet olivat maksun arvoiset, kun näytin heille kuvaa noilta ajoilta. Heidän mielestään en ole lainkaan itseni näköinen. Vanha tuttavani oli aluksi sitä mieltä, etten ole nykyään lainkaan itseni näköinen. Pienen pohdinnan jälkeen hän tosin huomautti, etten ole enää entisen itseni näköinen - mitä se sitten tarkoittaakin. Maailma muuttuu, Eskoseni, ja sinä sen mukana.