Goottilainen kuu...

... ja paljon muuta irrelevanttia ja sekavaa.

Minulla on tänään ollut jotenkin flappermainen olo. Kun tässä on nyt kuitenkin loppujen lopuksi noin yhdeksänkymmentä vuotta myöhässä aikakaudesta, pikkuisen liian vanha, aivan liian pyöreämuodokas, tupakointivastainen, liian kihararukkainen, liian hyvissä väleissä vanhempiinsa ja liian poroporvarillisessa ammatissa, niin ei se oikein suju. Damn.

Olisi silti melkoisen ihanaa istua berliiniläisessä tai newyorkilaisessa jazz-luolassa shampanja- tai sektilasi kädessään, toisessa kädessä savuke imagoimukkeessa, hiukset kuin Louise Brooksilla Pandoran lippaassa ja elämäntapa kuin Lois "Lipstick" Longilla.

Flapperien aika oli lyhyen aikakauden huumaa, eräänlainen todellisuuspakotrippi, joka päättyi suureen lamaan. Silti aikakaudesta jäi eloon monenlaista, vaikka monessa yhteydessä 1920- ja 1930-luvusta puhutaan jotenkin häpeillen niin poliittisten kuin elämäntavalistenkin syiden vuoksi. Ehkäpä siksi juuri 1910-, 1920- ja 1930-luku kiinnostavatkin niin paljon. Sen ristiriidan ja dekadentin elämänjanon vuoksi. Siihen verrattuna tämä tositeeveeaika on jotenkin kovasti väljähtynyttä...

*

Suuren flapperkaihoni takana taitaa olla se, että pitäisi olla ahkera monessa asiassa. Ei vaan jotenkin jaksa. Blah.