Aarrekätköllä

Käväisin taas taivaassa, Akateemisessa kirjakaupassa. Katselin, kiertelin, ihailin, selailin, haistelin ja pohdin. Pelkään joku kerta ihan oikeasti joutuvani hullujenhuoneelle kirjasto-, kirjakauppa-, kirjakirppis- tai antikkakäytökseni perusteella. Eräs kaverini nimittäin kerran huomautti ystävällisesti, että näytän usein lapselta lelukaupassa ja käyttäydynkin hieman samaan tapaan: tuhisen kuulemma autuaasti, hymyilen kuin muksu karkkikaupassa, silittelen kirjoja ja katselen kaihoisasti. Sitten näytän keskittyneeltä kuin aarteenetsijä, mutta toisaalta omassa maailmassani olemisen vuoksi ohitseni voisi mennä kolmijalkainen lehmä minun huomaamattani. Lopulta näytän äärimmäisen surkealta, koska en voi ottaa mukaani koko kirjamäärää. Kiva tietää...

Hiivin siis kotiin kantaen aarteita vaatimattomassa muovikassissa. Katselin snobistisen säälivästä Louis Vuitton -kaupasta astelleita naisia ja kiiltävään autoonsa nojailevaa elttaantunutta ex-rantaleijonaa. Minulla oli kassillinen kirjoja, mustikoita ja vattuja. Hah.

Loppuilta on sujunut opiskellessa, lenkillä ja herkutellessa. Oli nimittäin pakko hakea vielä jätskikin. Hih. Ystäväni sai kävelyllämme angstikohtauksen, koska vastaan tuli vain "puolikutevia pariskuntia" (osa kulki käsi kädessä, siis...). Yritin siinä sitten rauhoitella, ja onneksi pahin ahdistus meni ohi. Saisipa hänen työkaverinsa nyt ne sokkotreffit järkätyksi, josko ahistus helpottaisi. Minua ahdistaa (ja pian myös kyllä ahistaa) tietoisuus loman loppumisesta. Huoh...