Hapan haahka (C'est moi...)

Viimeaikaisten puheideni ja kirjoitusteni perusteella olen tällä hetkellä hemmetin hapan haahka, mikä on kohtuullisen pelottava ajatus noin niin kuin kokonaismielessä. Kun moni pieni ja iso asia tökkii samanaikaisesti (esmes opiskelu duunin ohella, epämääräinen allergia, rahatilanne, suklaan liikakulutus ja antihistamiinit), alkaa yleisilme valua alle virastostandardienkin. Sitä huomaa marmattavansa kuin naiset Speden sketseissä tai tädit venäläisessä lipputoimistossa. Osa työkavereistani on tottunut pitämään minua positiivisena tai suorastaan yltiöpositiivisena. No, ainakin tämän päivän esitysten jälkeen on luvassa ehkä korjauksia näkemykseen - tai sitten päädyn tämän päivän osalta Poikkeus vahvistaa säännön -sarakkeeseen. You never know...

Koska töiden jälkeen otti päähän, kävin kirjastossa. Laahasin kotiin vuoren kirjoja ja Siwasta maidon ja omppujen viereen loikanneen suklaalevyn. Olo on plösö muutenkin, nyt pitäisi päästä antihistamiineista ja allergian nostamasta pikkulämmöstä eroon, jotta pääsisi salille pistämään löllön kuriin. Yllättävän nopeasti sitä repsahtaa, kun ei nuku, syö mitä sattuu, lämpöilee, puputtaa antihistamiinia ja buranaa vuorotellen ja stressaa töissä. Yritän kipaista pienen lenkin tänään, jotta olo paranisi. Säännöllinen treeni auttaa myös yöunien ja mielialan suhteen, joten niitä tarvitaan happaman haahkan karkoitukseen.

Haahka lähtee nyt lenkille. Toivottavasti takaisin tepastelee hieman pirteämpi tipu.