Kääkkämäistä pohdintaa

Pitäisi kohta päästä nukkumaan, työt tosin pitäisi saada ensin valmiiksi. Onneksi ulkona on niin viileänkosteaa, ettei tarvitse kuunnella Kutoslinjan terassin puuduttavaa musiikkia tai sitkeitä bassokaikuja. Moni trendimenijä luultavasti pyörtyy kauhusta tällaisesta näkemyksestä, mutta sori vaan, silloin kun te vielä tappelitte tarhassa, meitsi hippaili itsensäetsimisretkillä myös electron/housen/technon/latinsoulin parissa paikoissa, joissa ei sitten olisi ollut lupaa reivailla tai bilettää. Retkeni päättyivät muille musiikkimaille, koska tiettyjen tuttavien päihdekäyttö ärsytti ja pelotti eikä musiikki ollut minulle kuitenkaan ominta. Nautin kuitenkin vuosia sittemmin rauhouttuneiden frendien seurassa kyseisen scenen klubeista silloin tällöin.

Syy ärsytykseen on kesä, jolloin muutin Kallioon ja jouduin kuuntelemaan terassin amatöörisoittelua (siellä taisi olla jokin tuo omat levysi -teema) aamupäivästä aamuyölle, kun kuumuudessa oli pakko elellä ja nukkua ikkuna auki. Jotta jaksoin lähteä duuniin, laahauduin usein kaverien luokse muualle Kallioon nukkumaan keskellä yötä, mikä kyllä kiristi välejä frendeihin. Ilmeisesti klubilla kukaan ei tajunnut, että ääni kantaa yllättävän kauas. Kyseisen kesän jälkeen en ole oikeasti pystynyt electron alueille palaamaan lainkaan, mikä on oikeasti sääli. Kesältä jäi mieleen yleisväsymys ja ärsyyntyminen sekä korvatulehdus jatkuvasta tulppien kanssa nukkumisesta. Onneksi nyt baarin soundi ei kuulu yhtä selvästi eikä niin myöhään, muuten olisin varmasti joutunut muuttamaan tai saanut fudut töistä. Nyt tosin juoru kulkee, että Linjan viereen olisi tulossa kakkosklubi, joten olen taas varautunut pohtimaan asunnon vaihtamista.

Tuntuu todella ikälopulta harmitella tällaista asiaa. Minulla ei todellakaan ole mitään livemusiikkia vastaan - käyn paljon keikoilla ja asuin itse livemestan yläkerrassa vuosia, joten pelkkä perusbassokomppi nukuttaa mukavasti, yleismeteli taas oikein ei... On myös nastaa, että Kalliossakin on paikka, jossa on 04-luvat. Silti ei haluaisi joutua nukkumaan pysyvästi korvatulpat korvissa. En häiriinny ratikoista, busseista, ikkunan alta kulkevien humalaisten huutelusta, naapurin karaokelaulukohtauksista, tupakalle ovelle pysähtyneiden naapurien jutteluista, pihalla kollaavista roskakuskeista tai muista asfalttiviidakon perusäänistä, mutta huonosta musiikista kyllä. On jotenkin surumielistä saada ärsytyspäänsärky musiikista, joka oli aikoinaan jotain uutta, erikoista ja haastavaa.

Niin kai se menee, moni asia muuttuu erilaisten kokemusten myötä vähemmän kauniiksi. En vain olisi koskaan uskonut, että musiikissakin voi käydä niin. Emotionaalinen jälki on yllättävän syvä.