Hate yourself with style

Minä kuulemma mietin, murehdin ja pohdin liikaa asioita. Kun kävelin tänään yllättävän lämpimiä pääkaupungin katuja, katselin rannoilla veneitä ja sivelin Akateemisessa kirjakaupassa kutsuvien teosten rivejä, tunnustin kyllä tämän tosiasian jälleen kerran. Koko viikonlopun pää on ollut niin täynnä ajatuksia ja pohdintoja, ettei edes liikkuminen, musiikki tai lukeminen ole saanut ajatusten juoksua rauhoittumaan.

Usein toivoisin olevani niitä ihmisiä, jotka eivät ole ikuisia murehtijoita. Koska olen vielä koko ikäni ollut varsin kiltti tyttö, kuulun myös niihin ihmisiin, jotka potevat huonoa omaatuntoa aivan uskomattomista asioista.

Murehtiminen ja huono omatunto ovat välillä suorastaan vammauttavia. Kun tiedetään empaattiseksi, sitä käytetään/yritetään käyttää myös hyväksi. Ainakin pari entistä seurustelukumppania/heilaa on yritellyt jossain vaiheessa takaisin yrittämällä vedota kiltteyteeni. Kukaan ei ole onnistunut, mutta on taas ollut kiva kuunnella monenlaista ikävää palautetta ja marinaa. Toisaalta samat ihmiset ovat myös tienneet, että meikäläisen pohjalaisperäinen päättäväisyys on horjumaton ihan puhtaaseen naurettavuuteenkin asti, joten eipä olisi kannattanut kokeilla.

Nyt pitää varmaan kuunnella jotain rauhoittavaa musiikki, jotta herkeämättä raksuttavat ajatukset rauhoittuvat ja uni voi tulla. Huomenna on pitkä ja raskas työpäivä.