Miklagård

Olen ollut todellinen laiskiainen koko viikonlopun. Olisi pitänyt tehdä töitä, mutta olen vetänyt lonkkaa. Blah. Nytkin pitäisi suunnitella ensi viikkoa toden teolla, mutta minä vain fillaroin pitkin eteläistä Helsinkiä, kuuntelen örinämetallia ja luen kaunokirjallisuutta.

Olen myös erikoistunut (taas vaihteeksi) kaikkeen tosi typerään. Melkein voisi taas jo listaa tehdä:
- Olin ajaa tolppaa päin fillaroidessani Hesarilla, kun jalkakäytävää käveli niin komea mies. (Komeat miehet ovat Hesarilla kovin harvinaisia...)
- Joku jurpo pyysi minua seurakseen bisselle odottaessani Hesarilla fillarini selässä liikennevalojen vaihtumista. Ilmeisesti hikisenä, rähäjähtäneissä capreissa, tukka tappurana, nassu kiiltäen ja antiikkisissa aurinkolaiseissa sopisi täysin jonkun lähiräkälän terdelle.
- Töölössä tuli näytettyä tapojen vastaisesti kansainvälisiä käsimerkkejä bussin perävaloille, kun bussi meni lonkkaa hipoen ohitse.
- Ostin jotain supermegatehokasta puhdistusainetta, joka näytti pinkissä pakkauksessaan olevan suoraan amerikkalaisesta 1950-luvun leffasta.
- Harkitsin kovasti sinisen, ison ja kultalukkoisen MummoAnkka-käsiveskan ostamista...
- ... ja harkitsin myös megakorkeita nilkkureita, kunnes tajusin saavani teinien parissa työskennellässäni niistä mahtavat horatsupisteet.
- Liu'uin alas kaidepuuta julkisella paikalla.
- Räpsyttelin itselleni alennusta torilla.
- Kikatin puhelimessa niin tyttömäisesti Alkon kassalle astellessani, että noin 22-vuotias myyjä katsoi fiksuimmaksi tarkistaa ikäni.
- Hymyilin niin härskin leveästi naapureilleni aamulla, että taisivat tajuta olleensa hieman äänekkäitä seinäni takana.
- Ostin vaaleanpunaista limsaa, vaahtokarkkeja ja brittiläisen Cosmon.

Kirjoitettaessa soi Kerkko Koskinen: Sateentekijä & Amon Amarth: Live fot the kill