Heikunkeikun

Joskus epäilen, että olen avaruudesta maapallolle lähetetty mutaatio. Jostain syystä tämä epäilys iskee usein työaamuisin. Tai aamuisin yleensä.

Aamu oli silmiähivelevän kaunis. En vain ehtinyt nauttia siitä, sillä minulla oli liian kiire naamioida itseni norminäköiseksi työpäivää varten ja kiitää bussille.

Päivä alkoi loistavasti bussijuoksulla. Tuli vissiin tehtyä taas uusi ratamatkakojen maailmanennätys aamukiireessä. Bussikuskin mielestä kiitoni ainakin vaikutti hauskalta, siltä hän nauroi myös kaikilla leuoillaan ja masuillaan. Bless him. Onneksi ei tänään sattunut kipsuttelukorkoja ja hametta ylle, kuski olisi varmaan ajanut tieltä siinä vaiheessa!

Jos tämä päivä alkoi kieli poskessa, se myös jatkui niin.
- Aiheutin hermoromahduksen työkaverilleni
("... puuttuuko tästä aikataulusta tarkoituksella se...")
- Sain itse hermoromahduksen ("Kuka pösilö on syönyt mun jugurtin?")
- Vastasin puhelimeen päin seiniä (entisen duunipaikan nimellä)
- Menin tapaamiseen väärään aikaan ("Oliko kello vasta 10?")
- Ongin vesilätäköstä kaksi taistelevaa isänmaantoivoa ("Mut me urheillaan!")
- Rauhoittelin ennen kahtatoista jo pari tölkkiä energiajuomaa kiskoneita pienokaisia ("Mun on pakko hyppiä näin...")
- Kaadoin epähuomiossa limsani sekaa tuoremehua

Kaverit ovat tulossa kylään. Toivottavasti en ole laittanut omenapiirakkaan suolaan sokerin asemesta...