Tunteita ja tuoksuja

Viikonloput ovat uskomattomia. Niiden aikana ehtii tehdä ja tapahtua melkein mitä tahansa. Kaikki kunnia arkipäiville, ne ovat täynnä monenlaista, yleensä asiaa, mutta viikonloppuisin sitä ehtii kokea Hunting High and Lown ääripäät ja välimuodot.

Olin eilen kauniin ilman innoittamana kahvilla ja pitkällä kävelyllä ystäväni kanssa. Syksyn lehtien ja mehevien korvapuustien lomassa puhuimme työstä (paljon!), musiikista (ihanat keikat!) ja miehistä (oi, kuinka häilyviä...).

Yllättäen sinkkunaisilla keskustelu kääntyy jossain vaiheessa miehiin. Eräs tuttavani oli käynyt menestyksekkäillä treffeillä, ja toivoimme hänelle parasta mahdollista onnea jatkossa. Pohdimme omaa viimeaikaista tuuriamme ja totesimme, että parina viime vuonna tuuri on ollut lievästi sanottuna kieroutunut. Nyt osalle menneestä voi jo nauraa, mutta paljon on sellaista johon etsii vastausta edelleen.

* * * * * *
Nauroimme, että me ja monet ystävämme voisimme yhdessä kirjoittaa puolifiktiivisen kirjan siitä, mitä kaikkea voikaan kohdata, kun yössä yksin tai kaverin kanssa vaeltaa.
Vastaan voi tuttavapiirimme otoksen mukaan tulla muun muassa:
- perinteisiä siviilisäätynsä unohtajia (ikuisuusvaiva)
- yllättäviä lapsensaunohtajia (yhä yleisempi)
- äkillisiä sika limppuun -tyyppejä (joita paetaan vaikka pöytää kiertäen)
- korskeita kissapetoja (paljon melua, vähän totta)
- yllätys-vanisheja (katovat yllättäen ilman mitään selitystä)
- häilyviä (kiinnostaa/ei kiinnosta/ehkä kiinnostaa)
- työnarkomaaneja (joille tuntee olevansa välttämätön paha)
- portfoliomiehiä (tuntee olevansa työhaastattelussa)
- äidille morsian -tyyppejä (äiti käski pariutua)
- lapsille äiti -miehiä (vaimo jätti, tarvitaan kodinhoitaja)
- jahtimiehiä (osan tunnistaa kaukaa, osan ei)
- Taiteilijoita (palvontaa odotetaan)
- runoilijoita (runoilevat yleensä naisellisista ruumiinosista)

Jos joku mies luulee, että näistä asioista puhuminen on silkkaa miesten haukkumista, hän on väärässä. Me naiset olemme mestareita itseanalyysissa, jossa itseä ei säästellä.

Eräs miespuolinen tuttavani saikin melkoisen shokin siirryttyään naisvaltaiseen työpaikkaan ja osastolle, jossa työskenteli pääasiassa nuoria naisia. Parin ensimmäisen viikon jälkeen hänestä tuntui, että naiset vain arvostelevat miehiä kahvitauolla. Kuukauden jälkeen hän tajusi, että kyytiä saavat yhtä lailla naiset itse, yhteiskunta, länsimainen "tasa-arvo", arvorelativismi, moraali ja käsitykset elämisideaalista. Miehelle asian tajuaminen oli järisyttävää; monia asioita tuli katsottua kuulemma aivan uudella tavalla. Hänen tuttavapiirissään yleisvire oli varsin äijämäinen, lähempien kavereiden kanssa asioista saatettiin puhua vähän eri vinkkelistä. Lähikaverit olivat kuitenkin aluksi yllättyneitä tämän tuttavani "takinkäännöksestä", kuten he sitä kutsuivat.

* * * * * *
Kävelin kotiin tapaamisestamme ilta-auringon yllättävässä lämmössä. Omassa elämässä on edessä portin sulkeminen taas kerran. On portteja, jotka saa suljettua kerralla, lukittua ja unohdettua. Sitten on niitä, jotka heilahtavat yllättäen auki. Sitä ryntää paikalle, työntää portin kaikin voimin kiinni ja yrittää lukita. Avain ei käänny lukossa tai salpa ei toimi. Portin jättää rauhaan ja luottaa, että se ei enää avaudu. Vaikka avautumisesta ei mitään seuraisikaan, mielenrauha on taas hetkeksi mennyt.