Heilautan rasvaevää...

Darrainen naapuri istui pihalla rööki suussa ja rommicola kädessä, kun vein roskista ulos. Istahdin viereensä penkille ja kieltäydyin niin röökistä kuin juomastakin. Kundilla oli huolia.

Pari kuukautta sitten elämää sulostuttamaan oli löytynyt uskomattoman ihana nainen. Ihan sellainen, että voisi olla oikeastikin vakavissaan ja ryhtyä pohtimaan, että tässäkö tämä nyt olisi. Sellainen tapaus, että maksa, keuhkot ja sydän voivat nykyään paremmin, kun kapakat ovat jääneet vähemmälle ja liikunta lisääntynyt tytsin tykätessä kävelystä.

Ihanaisessa on kuitenkin ongelma. Sen mielestä suurin osa miehistä on sikoja. Siis oikeita singularis porsuksia, joista on kerrottu naapurille monisanaisesti. Naapuriparka, joka on äitinsä kohteliaaksi kasvattama kiltti mies, ei ymmärrä mitä ne porsukset tähän liittyvät. Eihän hän ole koskaan käynyt kiinni tuntemattoman naisen repertuaariin tai harrastanut huorittelua.

Kerroin naapurille, että ihanainen on tavannut paljon moukkia ja ilmeisesti epäonnekseen seurustellutkin parin kanssa. Ilman moukkamiehiä feminismillä pyyhkisi taatusti huonommin. Jokaista feministiä ottavat päähän patriarkaatti, palkkaerot ja yhteiskunnan perusrakenteiden seksismi, mutta aito moukkamies vielä enemmän.

Moukkamies on keijo, joka tytöttelee, huorittelee ja häiriköi suusanallisesti naisia tilanteissa, joissa nämä ovat hänen "tiellään". Yleensä kielenkäyttöä seuraa uhkaava liikehdintä tai etuilu. Humalassa keijo tämän lisäksi saattaa käydä fyysisesti kiinni naisellisiin ruumiinosiin. Työpaikalla keijo kertoo typeriä vitsejä ja kyselee, että onko tytöllä kuukautiset, kun sitä ollaan niin pinkeänä.

Naapuri sytytti toisen röökin. Hän ymmärsi. Mutta mitä hän tähän kuului? Eihän hän noin tehnyt. Selitin, että moni nainen epäilee, että kiltinkin miehen sisällä asustaa keijo, joka vain odottaa ulospääsy. Yleensä se tapahtuu riidellessä tai muussa ikävässä tilanteessa. Siksi. Naapuri huokasi: ”Kyllä teissä naisissakin keijottaria piisaa…” Niin piisaa. Ei vain niin näkyvästi.