Oh, those bachelorettes...

Rakastan lukemista. Luen mielelläni niin faktaa, fiktiota, sanomalehtiä kuin aikakauslehtiäkin. Eilen perkasin omaa lehtikasaani samaan aikaan kun luin tylsää tieteellistä tekstiä. Kumpikin homma sujui luonnollisesti aivan loistavasti, kiitos kukkakaaliaivojen monipuolisuuden.

Kun olin saanut lehdet koottua kasaan, kiikutin ne pihan lehtisäiliöön. Koska olen luonteeltani pikkuisen dyykkaaja (kaikki siirtolavat pitää tarkistaa ohikulkiessa, vaikka jalassa olisi korkkarit, ohuenohuet sukkikset hieno hame), piti kurkata kumpaankin lootaan oikein kunnolla. Palasin takaisin kotiin mukanani saman verran lehtiä kuin alas mennessäni. Talossani asuu joku, jolle tulee aivan mielettömästi sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka päätyvät lukemattoman oloisina ja aivan upouusinakin lehtisammioon. Kenties lehdet ovat työsuhde-etu, sillä harva ihminen heittäisi pois mmm. tämän viikon Suomen Kuvalehteä, Annaa ja Me Naisia sekä kasaa lukemattomia Hesareita ja Hublia. Palasin siis sisälle, keitin kupillisen teetä ja suoritin tieteen ja hömpemmän aineksen vuorolukua tunnollisesti.

Me Naisissa oli mielenkiintoinen juttu erityisesti brittiläisissä naistenlehdissä jo paljon dokumentoidusta ja keskustelua herättäneestä amerikkalaisesta ilmiöstä, Purity Ballista, jossa tytöt vannovat pysyvänsä puhtaina avioliittoon asti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Purity-sormukset ja riipukset ja koko systeemi ovat iso bisnes ns. uudestisyntyneiden kristittyjen (Newborn Christians) parissa etelävaltioissa ja erityisesti sen raamattuvyöhykkeellä. Purity-tanssiaisissa on tyttöjä isiensa kassa, sillä isä on keskushahmo nuoren naiset puhtauden suojelussa. Artikkelin mukaan kaikilla feministinaisilla on ollut huono isäsuhde ja naisten vapaus vie yhteiskunnan turmioon - tyypillistä bushilaista retoriikkaa, siis.

Huolestuttavaa on se, että Yhdysvalloissa purity-liike ja kirkko ovat mukana mm. kaikissa kouluissa parkollisen siveysopin opettamisesta. Sen arvot ja opit ovat varsin kyseenalaiset, eivät ainakaan tieteellisesti perusteltavat. Sen mukaan esimerkiksi kaikilla feministeillä on ollut huono tai hyväksikäytön leimaama suhde isäänsä. Voi perkele, minut on kasvattanut feministiksi yhtä lailla vahva ja oikeudenmukainen isä kuin itsenäinen ja vahvatahtoinen äitikin. (Mutsi oli lukenut sen saman jutun ja soitti aivan hiilenä tässä aamulla.) Jos purity-liike korostaisi nuorten itsekunnioitusta ja harkinnan tärkeyttä niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla, olisi toiminnalla edes jokin idea. Mutta ei...

Toisaalta, osataan sitä Suomessakin. Samassa Me Naiset -lehdessä joku pikadeitille osallistunut, eronnut isä oli sitä mieltä, että kaikki yli 3-kymppiset uranaiset ovat hukassa itsensä kanssa. Tiedoksi hänelle ja parille muullekin, kuka tahansa voi olla hukassa itsensä kanssa eri syistä. Eivät avioliitto, parisuhde tai lapset pelasta ketään hukassa olemiselta. Me olemme kaikki jollain tavalla kuutamolla, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa siitä kuutamolla olosta on hyvinkin nautinnollista. Esimerkiksi istua puistonpenkillä ihailemassa ruskaa hiukset täynnä lehtiä välittämättä sitä, että alkaa jo tulla pikkuisen vilu. Suosittelen! :)