Ilkeyskö rehellisyyttä?

Ilkeimmät ystävät ovat kuulemma rehellisimpiä ja oikeimpia ystäviä - ainakin jos on uskominen iltapäivälehden someklikkiotsikkoa. Ensimmäinen ajatukseni oli ihan suoraan, että joku perusilkeä ihminen haluaa mainostaa omaa rehellisyyttään. Omassa tuttavapiirissäni kuin ilkeät ihmiset ovat rehellisesti ilkeitä - ja rehelliset oikeasti rehellisiä. Ilkeys, rehellisyys ja suorapuheisuus ovat kaikki eri asioita, vaikka tietyntyyppiset ihmiset ne mieltävätkin samaksi asiaksi (omaksi edukseen). Sosiaalinen pelisilmä olisi lisäksi ihan millaiselle ihmiselle tahansa tärkeä asia, mutta toisilta se puuttuu. Toiset taas tarkoituksella valitsevat tilanteet, joissa varmasti saa nolattua mahdolisimman monta ihmistä.

Olen ottanut hiljalleen etäisyyttä ystävääni joka on omasta mielestään pitkämielinen, omanarvontuntoinen ja rehellinen. Joo, tietyissä asioissa kyllä. Sen lisäksi hän puhuu kaikista ihmisistä arvostellen selän takana (yleensä pahaa), viljelee pikkuilkeitä kommentteja ja on itse erittäin herkkänahkainen kaikkien kommenttien suhteen. Hän valittaa itse samoista asioista taukoamatta mutta keskeyttää esimerkiksi minut alentuvasti ilmoittaen kuullensa saman asian moneen kertaan. Hän ei ole vielä huomannut yhteydenpidon hiljalleen hiipuneen...

Ystäväni mielestä olen varmasti helposti loukkaantuva, koska hän vain hyvää hyvyyttään huomauttaa virheistäni - hänellä itselläänhän niitä ei ole. Kun itse on hiljalleen siivoillut myrkkytyyppejä elämästään, alkaa pinna olla niiden loppujen kanssa aika loppu. Rakentava palaute on eri asia kuin oman egon pönkittäminen.