illamående

Lapsena pelkäsin mörköjä, pimeää, epäonnistumista, ilkeitä ihmisiä ja vatsatautia.

Teininä pelkäsin kävelyä pimeään aikaan epämääräisillä alueilla, epäonnistumista, poikia ja vatsatautia.

Just-ja-just täysi-ikäisenä pelkäsin kävelyä pimeään aikaan epämääräisillä alueilla, epäonnistumista, rakastumista ja vatsatautia.

Kolmikymppisenä pelkään (pimeään aikaan) sekopäitä, epäonnistumista, muihin ihmisiin luottamista ja vatsatautia.

*

Joo, monia asioita ja sairauksia on tullut vuosien saatossa pelättyä miedosti. Silti pelkään yli kaiken vain ja ainoastaan vatsatautia. Olin ennen kouluikää useasti oksarissa ja byyttailin itseni pari kertaa lekurivastaanotolle asti (ja melkein sairaalaan).

Oksentaminen on suurin piirtein kamalinta, mitä tiedän. Kun sitä on migreenissä toisinaan halannut vessanpyttyä ja ollut niin viti iloinen elustaan, olisi mieluusti myynyt taivas- tai helvettiosuutensa eniten tarjoavalle siitä hyvästä, ettei tarvitsisi nukkua vessanlattialla.

*

Olenkin nyt desinfioinut itseni kiireestä kantapäähän, sillä kävin tuttavani luona kylässä. Sain vasta hyvän tovin keittiössä kahviteltuani tietää, että koko pentukööri on oksarissa. Vanhin käväisikin oksentamasssa keittiön lattialle. Siinä vaiheessa olin kiivetä ikkunasta ulos. Ugh.