Iltakävelyllä

En jaksanut lähteä spinnaamaan, koska ilta oli niin kaunis. Musiikkisoitin messiin ja tepsuttelemaan Tervasaarta kohden.

Syksy on ihana vuodenaika. Hiljalleen tummuvat illat, raikas tuuli ja sopiva viileys tuntuvat niin hyvältä. Lenkin jälkeen on kiva sytyttää pari kynttilää, keittää teetä, syödä omena ja pari palaa suklaata. Sitten voi taas pakertaa töitä.

*

Sitten lounaissuomalainen huomio idän ihmeistä.
Lapsuuden herkkuni oli piispanmunkki. Se on pyöreä munkki, joka on päällystetty vaaleanpunaisella, makealla ja tahmealla kuorutuksella. Se on rasvainen, tahmea ja ylimakea herkku.
Samannäköisiä hökötyksiä kutsutaan ilmeisesti kaikkialla muualla virheellisesti berliininmunkeiksi. Ne olivat lapsuudessa pitkänomaisia, niiden kuorrutus oli yleensä valkoinen tai ruskea, ei ollenkaan tahmea, vaan varsin kova.
Otti taas lähi-Valintaladossa tänään pattiin, kun katselin kuivahkoilta ja kovahkoilta vaikuttaneita pyöreitä, vaaleanpunakuorrutteisia munkkeja, joiden vieressä luki berliininmunkki. Argh. Onneksi pääsee jossain vaiheessa sivistyneeseen länteen kylään. Siellä sentään osataan nämä asiat. Ja piimälimppu on maailman parasta.